maanantai 23. kesäkuuta 2014

Romanek: "Ole luonani aina" (2010)

Kolmiodraama joka syntyy kolmen ystävyksen välille, jotka kasvavat kummallisessa sisäoppilaitoksessa - ja joiden kohtalona on elää hyvin lyhyt elämä. (IMDb)

"Ole luonani aina" (2010) on brittiläinen tieteiselokuva, joka perustuu Kazuo Ishiguron samannimiseen romaaniin vuodelta 2005. Elokuvan on ohjannut Mark Romanek ja sen on käsikirjoittanut Alex Garland. Sen pääosassa ovat Carey Mulligan, Keira Knightley ja Andrew Garfield. (Wikipedia)

      *      *      *

Elokuva joka kaikessa eleettömyydessään ja realismissaan sekä uskottavuudessaan vetää hiljaiseksi. Pelkään pahoin, että se mitä tässä elokuvassa kerrotaan dystooppisesta lähitulevaisuudesta on jo paljolti totta. Yhteiskuntasatiiri tuo mieleen Jonathan Swiftin klassikkoesseen "Vaatimaton ehdotus, joka estäisi Irlannin lapsia olemasta taakaksi vanhemmilleen tai maalleen" (1729).

      *      *      *

28-vuotias nuori nainen Kathy (Carey Mulligan) muistelee tarinan nykyisyydessä menneisyyttään Hailshamin sisäoppilaitoksessa ja sen jälkeen. Vuosien jälkeen kolme ystävystä Kathy, Tommy (Charlie Rowe) ja Ruth (Ella Purnell) taas tapaavat.  - Elokuva päättyy siihen, mistä se alkoikin. Kathy katselee lasin läpi leikkauspöydällä makaavaa Tommya, jolle ollaan tekemässä kolmatta elimensiirtoleikkausta - tai oikeastaan kyse on vain poistosta, mikä paljastuu vähitellen tapahtumien edetessä.  Ennen Tommyä Ruth on kuollut omaan kolmanteen leikkaukseensa. Ja sama kohtalo oli lopulta Kathynkin edessä, tosin muutamaa vuotta muita myöhemmin.

Synkän yhteiskuntakuvan ohella elokuvassa kerrotaan kolmen 3-kymppisenä kuolevan nuoren aikuisen elämäntarina, mikä on aikalailla tavanomainen kolmiodraama. Kathy ja Tommy rakastuvat hyvin nuorina 9-10-vuotiaina toisiinsa, mutta heille kateellinen  Ruth onnistuu  sekoittaa heidän välinsä. Lopussa Ruth kuvittelee voivansa hyvittää sen, että hän erotti rakastavaiset toisistaan. Kaikki kuitenkin erehtyvät luulemaan, että rakastavaiset voisivat saada lykkäystä, sillä huhu siitä oli pelkkää legendaa.

18-vuotiaina nämä 'valitut', (ilmeisesti) köyhien vanhempien lapset, siirretään sisäoppilaitoksesta Mökkeihin, joissa he elävät hyvin vapaata, mutta muusta maailmasta eristynyttä, elämää siihen asti kunnes heidän elimiään tarvitaan, jolloin heidät siirretään sairaalaan. Jokaiselle 'valitulle' ovat omat kohteensa, ja tarpeen vaatiessa heitä käytetään luovuttajina. Elokuvan toisessa osassa kerrotaan Cathyn, Ruthin ja Tommyn mökkielämästä. Tässä vaiheessa he tutustuvat muista vastaavanlaisista laitoksista lähtöisin oleviin nuoriin aikuisiin.
 
Viimeisessä osassa 'lopetus' ystävyksistä yksi toisensa jälkeen menettää henkensä. Aluksi luovuttajia hoidetaan hyvin, mutta mitä huonompaan kuntoon he menevät, sitä huonompaa on myöskin hoito - ja lopulta sitkeimpien vain annetaan kuolla - tai heidät jollain tavoin lopetetaan hyödyttöminä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti