perjantai 27. kesäkuuta 2014

Tabermann: "Suudelma" (1977)

"Se on mahdollista, huima hyppy sydämestä sydämeen. Minun käsivarteni irrottautuvat puristamasta ruumistani ja levittäytyvät valmiina tarttumaan johonkin, johonkin elävään... Olen valmis, vihdoinkin valmis rakastamaan kokonaan."

"Suudelma" (1977) on kirja rakkaudesta. Ja taistelusta rakkauden ja ilon puolesta, sen maailman puolesta, jossa ihmiset olisivat vapaita syleilemään toisiaan. Joka olisi yhtä suurta juhlaa.

"Suudelma" on kirja Mikaelista ja Annasta ja Veronicasta, keväästä ja meren sinestä, ja omenankukasta. Ja tuskasta, pohjattomasta pettymyksestä. Se on kirja kaupungista, joka kuin uinuva, vaaniva kissa, sihisevä ja kehräävä. Kaupungista, joka on kaikkialla, jonka ovilla Mikael saa usein vain sylkäisyn kasvoilleen, joskus vanhan jääkaapin tai kuluneen villapaidan, joskus harvoin lämpimän katseen kärryissä vajaan vietäväksi.

"Suudelma" on kirja jota ei voi kertoa, se on jokaisen itsensä koettava. Se on rohkeimpia, rikkaimpia romaaneja mitä meillä on aikoihin kirjoitettu. (Takakansi)

      *     *     *

Tommy Tabermannin "Suudelmasta" (1977) voi olla montaa mieltä, mutta kylmäksi se ei jätä. Kirja ei ehkä ole kokonaisuutena suurta tai merkittävää maailmankirjallisuutta tai kirjallisuutta muutenkaan, mutta jonkinlaisena ajankuvana se on kiinnostava. Kirja on ytimeltään hyvin poliittinen ja omalla tavallaan kantaaottava.

Mikaelissa, Annassa ja Veronicassa kiteytyy Tabermannin mielen mikrokosmos. Veronica edustaa niitä, joilla on rahaa ja valtaa - ja jotka voivat mielin määrin ohjailla muita. Tai ainakin he tiettyyn rajaan saakka luulevat niin, ennen kuin heidän elämisvalheensa paljastuu niin heille itselleen kuin muille myös niille, joita he rakastavat ja jotka rakastavat heitä. - Tabermannin terminologiassa Veronica on häikäilemätön ja viettelevä porvari, joka ostaa rakkautta mihin hintaan tahansa eikä välitä muista kuin itsestään.

Anna on taas syrjäytynyt, osaton, huono-osainen, jolla oman tilanteensa takia ei ole muille juuri mitään muuta tarjottavaa kuin oma rakastettava itsensä. Hän on hylkiö jopa rakastamilleen ihmisille. Hän on perheen mustalammas ja määrittelemättömällä tavalla porukan petturi. Mutta hän on samaan aikaan Jean d'Arc -tyylinen työläissankari, joka tekee mitä tahansa idealisoimiensa työläisten eteen. Hän on siis jonkinlainen 60-luvun idealistinen stalinisti tai miksi häntä sitten halutaan kutsuakaan.

Ja Mikael rakastaa kumpaakin naista. Ja kummatkin naiset rakastavat Mikaelia ja ovat mustasukkaisia toisistaan. Joten kyseessä on hutera 3-draama, joka ei voi kestää epävakaisuutensa takia kovin pitkään. Kumpikaan naisista ei siedä toistaan, ja haluaa Mikaelin vain itselleen. Lopulta Mikael valitsee Veronican - ja valitsee väärin. Ja kenties kumpi tahansa valinta olisi ollut Mikaelin kannalta virheellinen.

Mikael itse kuului samaan kastiin kuin Anna, ja yhdessä he eivät kurjuutensa takia olisi pärjänneet. He olisivat ehkä voineet rakastaa toisiaan ikuisesti, mutta he eivät olisi selvinneet kovassa maailmassa kahdestaan, eikä esimerkiksi vanhemmista ollut heille paljon apua. Ja ennen muuta he eivät halunneet ottaa apua vastaan vaan ennemmin he halusivat keinolla millä hyvänsä auttaa muita, joita he pitivät itseään vielä huono-osaisempana.

      *     *     *

Lopputulos on jokseenkin täysi katastrofi, ja kaikille käy huonosti ja kaikki jäävät oman yksinäisyytensä vankilaan. Mikael on lopulta rojua elääkseen, muka muiden hyväksi, keräilevä kiertolainen. Annan kohtalona on järjettömän, väkivaltaisen ryöstön jälkeen joutua syyntakeettomana mielisairaalaan ainakin joksikin aikaa. Veronican kohtalosta kirja ei kerro mitään sen jälkeen, kun Mikael on hänet jättänyt. Luultavasti nainen on onneton - tai luultavimmin hän on löytänyt toisen mikaelin, jota kohtelee yhtä karusti ja petollisesti kuin ensimmäistä.

Eroottisen rakkauden kaipuu kenties ajaa Annan ja Mikaelin lopulta uudelleen yhteen. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että Anna pystyy antamaan Mikaelille anteeksi tämän tekemän karkean virheen ja hänen hylkäämisensä. Tosin Anna ei jättänyt Mikaelille muuta vaihtoehtoa. Vastaavasti Mikaelin täytyy selvittää tunteensa suhteessa Annaan ja luopua vahvasta tunnesiteestään Veronicaan, joka kietoi hänet täysin pauloihinsa.

      *     *     *

"Suudelma" on tarinaansa kuuluisampi kielestään ja eroottisista kuvauksistaan. Pitkitetyistä suudelmista ym. Kenties kirjaa ei pidäkään lukea analyyttisesti ja eritellä älyllisesti.

"Suudelma" vain kuvaa muutaman ihmisen elämää sellaisena kuin se kaikessa raadollisuudessaan oli ollut, ja ulkoisen kurjuuden kääntöpuolena on taivaallinen seksi ja nautinto lihallisuuden riemuista.

"Suudelmasta" usein sanotaan, että on vaikea kertoa millainen kirja on. Se täytyy vain yksinkertaisesti kokea, ja jokainen kokee kirjan omalla tavalla. Ja jokainen lukukokemus on erilainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti