sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 320: "Adonis"


Rakkaus

Pihatie ja kotitalo rakastavat minua,
elävät ja kuolleet sukulaiset rakastavat

ja punainen savikannu keittiön pöydällä
jota taas vesi rakastaa.

Naapurin koirakin rakastaa minua,
vehnäpelto, puimuri ja kulotuksen tuli.

Maata parantavat työteliäät kädet
rakastavat minua

pyyteettömästi ja ilolla.

Ja veljeni palat hajallaan
revittynä kuihtuneesta rinnasta
kätkössä vehnäntähkien joukossa 
punaisena kivenä josta veri on jo vetäytynyt.

(Adonis, oma vapaa käännös)

     *     *      *

Näin ruotsalaisen dokumenttielokuvan "Adonis" (2010) samannimisestä syyrialais-libanonilaisesta runoilijasta viime vuoden lopulla, mutta en silloin kirjoittanut tästä dokumentista mitään. Joitain päiviä sitten ohjelma esitettiin uudestaan Yle Teemalla.

Jokin ohjelmassa tökki todella pahasti, mutta en jäänyt miettimään asiaa. Tällä kertaa pakotin itseni selvittämään, missä oli ongelma. Luin myös muutaman ohjelmasta kirjoitetun kommentin ohjelmasivustolta.

"Hidas, hiljainen kaunis dokumentti, joka jättää jäljen."

Kyllä, ehkä sitäkin.

"Vanha mies ja nuori tytär...ei voi kovin läheiseksi tullakaan."

Niin, sitäkin luultavasti ainakin tässä tapauksessa.

"Tätähän on uusittu jo kovin monta kertaa, eikö löydy mitään uutta. Ei tätä ainakaan montaa kertaa jaksa katsoa."

Kyllä. Niin, miksi tätä halutaan näyttää yhä uudelleen. Tämä ei ole dokumenttina mitenkään erityisen hyvin tehty ... vai onko ongelma kuvauksen kohteissa...

Ohjelman rakenne on yksinkertainen. Tytär Sinar (s. 1971) haastattelee isäänsä, jota hän tuntuu tulenpalavasti ihailevan. Tytär näyttää kuitenkin nuoremmalta, ehkä 25-vuotiaalta. Isä puolestaan - ei todellakaan - ole mikään Adonis (Ali Ahmad Said Esber), eikä häntä uskoisi kauniin nuoren, tai keski-ikää lähestyvän, naisen isäksi.

Ideana on, että isän ja tyttären suhde on 1970-luvulla ja sen jälkeen jäänyt etäiseksi, ja nyt tytär ja isä ikään kuin uudelleen tutustuvat toisiinsa mm. Adoniksen runouden kautta.

Arabimaailmassa - ja varsinkin lännessä - Adonis on arvostettu runoilija, ja hänet esitetään kielialueen merkittävimpänä nykyrunoilijana. Lisäksi hän on ollut useasti Nobelin-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.

      *     *     *

Perheen elämä mullistui vuonna 1975, kun Sinar oli 4-vuotias, sillä tuolloin alkoi Libanonissa sisällissota. Esberin perhe asui Beirutissa kristityllä alueella, josta heidät painostettiin muuttamaan pois. Kristityt joukot eivät haunneet arabeja tuolloin omalle asuinalueelleen.

Esberit eivät olleet tunnustuksellisia muslimeja, mutta siitä huolimatta heitä kehotettiin muuttamaan vuokra-asunnostaan muualle, ja he muuttivat toiselle puolen kaupunkia länsi-Beirutiin. Suurin ongelma muuton suhteen lienee ollut se, että isä Ali (runoilijanimeltään Adonis) opetti kristittyjen koulussa.

Ali / Adonis korostaa haastattelussa sitä, miten hän on ollut koko elämänsä (mielestään) pakolainen, vaikka se ei selvästi pidä ihan paikkaansa. Hän on vain kerran joutunut muuttamaan 'pakolaisena' toiselle puolen kaupunkia.

      *     *     *

Lisäksi hän on taiteilijana korostuneesti arabitaiteilija, mikä on kaukana siitä, että hän esimerkiksi olisi kristittytaiteilija. Kaiken lisäksi Adonis oli jo 1970-luvulla tunnettu ja kiistelty runoilija arabiankielisessä maailmassa.

Joten - jos kerrostalon omistaja ei olisi ystävällisesti kehottanut häntä muuttamaan muualle - olisi hänen perheensä turvallisuuden nimissä ollut syytä muuttaa turvallisemmalle alueelle sodan jaloista.

Hämmästystä herättävät heitot siitä, miten Adonis alkoi liehua ympäri maailmaa perheen pelätessä sodan keskellä. Hän vietti vuoden Pariisissa ja toisen USA:ssa mm. luennoiden runoudesta ja ties mistä. Ei tullut mieleen ottaa perhettä mukaan? Tosin jossain vaiheessa perhe vietti jonkin aikaa Pariisissa. Ja ilmeisesti tytär kävi siellä koulunsa - ja keskustelun kieli ohjelmassa ei ole arabia, ainakaan koko aikaa, vaan ranska.

Ärsyttävintä ohjelmassa on miten Adonis rakentaa jumalallista sädekehää päänsä päälle, mitä tytär Sinar tippa linssissä kuuntelee hurmoksessa. Mieleen jopa tulee, onko heillä sukurutsainen suhde, sillä niin kiihottunut Sinar toisinaan tuntuu olevan. Ja he eivät, todellakaan, tunnu tuntevan toisiaan. Isä ja tytär mutta toisilleen täysin vieraat ihmiset.

Adonis on kuin 70-vuotias rock-tähti, jolla on nuori tai ainakin nuorennäköinen ja vähän tyhmänoloinen fani tässä tapauksessa siis oma tytär.

Linkki:

Adonis. Selected Poems. 2010.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti