perjantai 13. kesäkuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 323: " "

Paperi on ollut monta päivää todella, todella tyhjä. En ole jaksanut kirjoittaa, sen kummemmin kuin tehdä mitään muutakaan paitsi tietysti käydä töissä ja esimerkiksi laatia 3 x n. 3 - 4 h:n luentosarjaa tai sellaista suppeaa kurssia, minkä kanssa olen lähtenyt aivan tyhjältä pöydältä. Tyhjää - ja tyhjää.

Ensimmäisen osion on tarkoitus käsitellä (I) Netlorea, toisella kerralla keskitytään siihen osaan lorea, joka koskee Facebookia eli työotsikko (II) Facebookista pintaa symmältä. Ja lopuksi on tarkoitus kirjoittaa sitä lorea eli (III) Kirjoittaminen sosiaalisessa mediassa.

Lisäksi luonnostelin "Kirjallisesta kauhusta"-powerpoint-esitystä. Ideana on käyttää sekä tieto- että kaunokirjallisia lähteitä.

     *     *     *

Nettilorea voi jäsentää kai monella tavalla esim. näin:

a) myytit (kr. ym uskontojen legendat & kansantarinat ennen muuta uskomustarinat)
b) nykytarinat (urb. legendat) / huhut
c) pilat / huijaukset (hoaxes)
d) virheellinen ja epätarkka tieto (misinformation)
e) tosi tieto / uutiset / tositarinat
-------------------------------------
f) propaganda / piilovaikuttaminen
g) erilaiset teoriat / lähestymistavat

Esimerkiksi tietoturvayhtiö Sophon sivustolla ihanteena pidetään toden tiedon tehokasta välittämistä Facebookin avulla. Tuntuu vähän tosikkomaiselta. Vai?

Tässä yhteydessä on muistettava, että uutisillakin ovat genrensä. Tänä päivänä ajatellaan, että tieto esitetään aina joistain näkökulmista - ei kaikista mahdollisista, joistain. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut puolet jäävät aina valottamatta. Objektiivista tiedottamista, pelkistä asioista, ei oikeastaan ole olemassakaan. Tai se on yksi myyteistä, joita pidetään - tässä tapauksessa - netloressa yllä.

Toinen tapa lähestyä tietoa virheellisen (ja epätarkan) tiedon ja väärien käsitysten välttäminen. Tilanne voi olla välillä haastava, sillä on tilanteita, joissa ei voi olla ollenkaan varma, onko joku tieto totta vai ei ja missä määrin tieto ehkä pitää paikkaansa.

Ajatellaanpa taas niitä  uutisia. Tiedonlähteet eivät aina ole luotettavia tai luotettavina pidetyistä lähteistä lähtee liikkeelle myös uutisankkoja - täysin paikkansa pitämätöntä tietoa. Varsinkin Juhannuksen alla kesäaikana, kun oikeista uutita on pulaa.

Pilat ja huijaukset ovat yleensä suhteellisen harmittomia. Tietoturvayhtiöiden kannalta olisi ongelmallista, mikäli eräänä päivänä kävisi niin, että olisi vain suhteellisen vaarattomia ja hallittavissa olevia uhkia. Toisin sanoen  netissä olisi mahdollista liikkua turvallisesti.

Toisin sanoen tarvitaan uhkakuvia, tarinoita - propagandaa, jolla asiantuntijat tekevät itsensä tarpeellisiksi. Yleisesti tiedetään, että tällaiset firmat palkkaavat entisiä hakkereita ja virustentekijöitä töihin. Tästä ei ole kaukana ajatus siitä, että yhtiöiden kannalta voi olla edullista toisinaan laskea liikkeelle viruksia - joita ne itse sitten torjuvat.

Tätä samaa tekevät aivan varmasti valtioiden turvallisuuspalvelut. Ne itse tekevät hyökkäyksiä verkossa, joista sitten vouhkaavat suuren ääneen terroristien tms. tekoina. Ja saavat näin esim. rahoitusta projekteilleen.

     *     *     *

Itselleni ennen tätä viikkoa oli epäselvää, että piloihin - ja varsinkin huijauksiin - on olemassa yksi yksinkertainen syy raha. Mitä enemmän huijaamalla saa tykkäyksiä omalle sivustolleen, sitä enemmän omalla sivustollaan voi tienata rahaa.

Toisin sanoen Facebook järjestelmänä itseasiassa ruokkii tällaista toimintaa. Aika mielenkiintoinen asia. Seuraava askel viattomasta pilasta / huijauksesta on kuitenkin se, että huijausviestien avulla urkitaan tavalliselta käyttäjältä heidän tietojaan, joita voidaan käyttää - niinikään - rahanansaintaan. Kyse voi olla niin markkinoinnissa käytettävistä tiedoista kuin vaikkapa pankkikortin tunnuksista.

Koskaan ei voi tietää mistä pilassa / huijauksessa on kyse, ja siksi on tietysti oltava varovainen, ja netissä löytyy erilaisia ohjeita, miten aina voi yrittää välttää menemästä ainakaan ihan helpolla vipuun.

Toisaalta on muistettava, että nettiloreen kuuluvat pilat ja huijatuksi tuleminen. Ihmiset jopa haluavat tulla huijatuksi!! Tällä tavoin saadaan juuri tuotettua niitä herkullisia tarinoita, joita voi sitten jakaa muille. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia. Siinä missä pila on jollekin hauska, joku toinen voi suuttua siitä verisesti, mutta tämä on tietysti vain elämää - ja kuuluu kaikkeen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.

     *     *     *

Pilan ja huhun välinen raja ei ole tarkka, mihin vaikuttaa myös näkökulma mistä asiaa tarkastelee. Jostakin voi olla yhdentekevä tai huvittava kertomus, miten tunnettu henkilö kuoli puukotettuna riehuessaan kännipäissään. Jonkun toisen elämän tieto voi hetkellisesti romahduttaa. Nykyaikana tällaisia huhuja on helppo levittää nopeasti - ja yhtä helppo ne on ampua heti alas. Ja siksi ne kuuluvat tähän päivään.

Ja ennen muuta huhuja tunnutaan pidettävän tänä päivänä, ihmisen yksityisyyden kannalta ajatellen, kaikken ongelmallisimpana ennen muuta silloin kuin huhu kolahtaa omaan nilkkaan.

Facebook-tarinat kiertyvät usein juuri yksityisyyden ympärille, jonka yhteisöpalvelun katsotaan toistuvasti tavalla tai toisella vaarantavan. Siten Naamakirjan tarinaista on tullut sen perustamisen jälkeen olennainen osa nettilorea.

Ja jotenkin tulee mieleeni, että taustalla on myytti keskiluokkaisen valkoisen varakkaan kristityn amerikkalaisen yksityisyyden loukkaamattomuudesta. Kaikkia muita tietysti saa loukata mennen tullen. - Tietysti aina voi kysyä, mitä hemmettiä tällaiset yksilöt tekevät yhteisöpalvelussa?

     *     *     *

Nykytarinat eli urbaanilegendat nettiaikana, sen jälkeen kun netti 90-luvun puolivälin jälkeen alkoi räjähdysmäisesti levitä, ovat nopeasti muuttaneet muotoaan. Ja esimerkiksi Jan Harold Brunvand tuntuu miettivän, voivatko legendat nettiaikana elääkään enää samalla tavalla kuin aiemmin.

Toisaalta nykytarinat itsessään ovat varsin tuore asia, ja suurin osa tunnetuista tarinoista on syntynyt 1940-1990 -välisenä aikana eli vain 50 vuoden aikana. Vastaavasti nettiaikaakin on eletty jo kohtalaisen pitkään: 1995-2014 eli 20 vuotta. Ja voi kysyä, mikä oikeastaan viimeisen 20 vuoden aikana oikein on muuttunut. Ja myös: mikä on nykytarinoiden suhde vanhoihin kansantarinoihin. Monet urbaanilegendat voidaan näet jäljittää jopa Raamattuun ja Rooman valtakunnnan aikaisiin huhuihin asti. Ja niin kauas kuin ihmiset ovat kertoneet toisilleen tarinoita, jotka ovat kerrottaessa toiselta toiselle matkan varrella yhä uudelleen muuttaneet muotoaan.

     *     *     *

Nykytarinat mielenkiintoisella tavalla kiertyvät myös muuhun folkloreen - ja populaarikulttuuriin -, mistä hyvä esimerkki on 'I believe in Mary Worth', suomeksi 'Verinen Maria'. Kysehän on rituaalista, jota harjoittavat lähinnä nuoret teinitytöt, ja siksi sitä pidetäänkin jonkinlaisena aikuistumisrituaalina, missä veren voidaan ajatella symbolisesti viittaavaan alkaviin kuukautisiin tms.

Rituaali tehdään tavallisesti pimeässä kylpyhuoneessa, mihin mennään kynttilä kädessä peilin eteen, jossa toistetaan loitsumaisesti Mary Worthin tms nimeä, jolloin tämä ilmestyy peiliin. Itsensä suggerointi näkemään näkyjä / harhoja ilmeisesti siihen, että jotain sieltä peilistä näkyy, minkä jälkeen täytyy yrittää estää Maryn pääseminen kimppuun - ja tappamaan hänet kutsunut tyttö. Ja siinäkin käytetään sanoja maagisesti ja vakuutetaan, ettei kutsuja oikeasti usko Maryyn.

Nyt voisi miettiä miten tarinan on mahdollista muuntua osaksi nettilorea - ja onko se mahdollista? Uusimpiin kannettaviin tietokoneisiin kaikkiin kuuluu sisäänrakennettu kamera, jota voi käyttää samalla tavalla kuin peiliä. Ts. itsestään voi esimerkiksi Facebookiin ottaa kameralla kuvan. Voisin kuvitella, että jotkut .. tytöt keksivät käyttää tietokoneen näyttöä samalla tavalla kuin heidän äitinsä peiliä ja isoäitinsä lähteen silmää. Tietokoneen näytöltä on mahdollista nähdä jotain sellaista, mitä siinä ei ole.

Vanhoissa kansantarinoissa lähteestä Juhannuksena taikojen jälkeen uskottiin nähtävän tuleva puoliso. Sekä sulhasen että Maryn näkeminen ovat kummatkin hyvin pelottavia - ja jopa kauhua tuottavia kokemuksia.

Jotain kauheaa voi nähdä myös tietokoneen  näytöltä. Privatisoituneena, yksilöllisyyttä korostavana aikana, kenties kauhua tuottamaan riittävät omat kasvot - jotka eivät tarvitse kuin naamion kasvoilleen... Böö!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti