lauantai 21. kesäkuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 326: "Juhannus... "

En ole moneen vuoteen sen kummemmin miettynyt Juhannusta. Juhannus tulee ja menee niin kuin muutkin päivät.

Juhannuksen huomaa siitä, että kadut tyhjenevät nopeasti aattona ennen puolta päivää. Ja jos ei tiedä, että kyseessä on Juhannus, voisi epäillä että jotain erityistä on tapahtumassa. Onko kehkeytymässä kenties vallankaappaus - ja kaupunginjohtaja on tarkoitus pyöritellä tervassa ja höyhenissä ja poliisi on siksi tyhjentänyt kadut?

Ovatko kaupunkilaiset lopultakin kyllästyneet siihen, ettei keskustassa ole enää maksuttomia paikoituspaikkoja ja virkamiehet ovat pakottaneet ihmiset jättämään autonsa uuteen hienoon kalliiseen paikoitustaloon, joka kaiken lisäksi on kilometrien päässä palveluista.

     *     *     *

Oman kerrostalon pihassa on poikkeuksellisen paljon lähinnä keski-ikäisten miesten ja naisten porukoita, jotka istuskelevat - niin kuin muinakin viikonloppuina - talon seinustalla, grillikatoksella ja pihanurmikolle sijoitetuilla tuoleilla ja hoitavat mäyräkoiriaan, joista yksi on musta ja poikkeuksellisen aggressiivinen.

Puri pari päivää sitten iltahämärissä isäntäänsä jalkaan. Luuli sitä minuksi - näin yksi mies väitti -, sillä käyn usein iltasella uimassa - ja ilmeisesti koira pelkää hämärässä liikkuvia hämäriä hahmoja.

Tavallisesti ihmisiä on ulkona samaan aikaan enintäin kymmenen, nyt heitä oli 20-30, mikä herätti epäilyksen siitä, että ihmiset ovat lähdössä kantamuksineen joko Vappu-marssille tai Juhannusta viettämään. Ja koska Vappu oli ohi, vaihtoehdoksi jäi Juhannus. Tulkintaa vahvisti se, että kukaan ei lähde minnekään vaan vain istuu kovaäänisesti paikoillaan.

     *     *      *

Niin, lukijoille on varmasti vähitellen selvinnyt, että olen näitä maan matosia. Köyhä mutta en onneksi kovin kipeä, ainakaan vielä. En omista mökkiä, eikä minulla ole paikkaa, jonne voin mennä milloin tahansa esimerkiksi Juhannusta viettämään. Asia ei tee minua murheelliseksi, mutta tarkoittaa sitä, että jäljelle jää tasan yksi vaihtoehto eli jääminen kotiin.

Alueella jolla asun suurin osa ihmisistä on samanlaisia. He eivät lähde juhlapäivinä minnekään, eivät myöskään lomapäivinä, sillä heillä ei ole lomia. Ne jotka ovat eläkkeellä: heillä ei puolestaan ole varaa lähteä minnekään, vaikka ehkä haluaisivatkin.

Ai, että mitäkö olen tehnyt. Blogistani voi päätellä, että olen katsonut ainakin pari elokuvaa ja yhden Yle Areenan ohjelman. Lisäksi olen lukenut paria kirjaa.

Eikä ole yllätys, että tulin hetki sitten uimasta, ja rannalla kohtasin mm. 3-miehisen joukkueen, joka oli onnistunut selviämään hengissä eilisillasta. Rantaan tuli myös pikimusta mies mäyräkoirineen, siis ihka oikean mäyräkoiran kanssa, joka oli hänen suomalaisen tyttöystävänsä koira.

Kukaan muu ei ollut tullut yleiseen uimarantaan uimaan. Kunhan kävivät kääntymässä.
 
     *     *      *

Yksi Leo Freemanin näköinen mies - vai oliko hän Leo Freeman - katseli 2 metrin päässä kivellä istuvaa lokkia, joka tuijotti miestä liikkumattomana.

- Onpa kesy lokki. Lokit taitavat olla täällä kesyjä? mies sanoi.

- Luulen ettei se ole kesy. Se on on vain passiivisen aggressiivinen. Linnulla on nimittäin pesä puussa. Jos teet jotain häriköityä, se käy kimppuusi, sanoin miehelle.

- Aha, vai niin, hän vastasi.

- Aina kun lähden rannasta lokki tekee valehyökkäyksiä pääni päällä, jatkoin. Se ei jostain syystä reagoi siihen, että tulee rantaan. Vasta kun rannasta lähtee pois, se alkaa hätistellä rannassa olijaa.

- Jaa-a, sanoi mies - ja huomasi samassa kaverinsa, jotka etsiskelivät miestä, ja mies lähti hymyillen kävelemään pois rannasta.

Itse lähdin toiseen suuntaan laiturille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti