sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Virtanen: "Kun kello pysähtyi. Tavallisen suomalaisen yliluonnolliset kokemukset" (1974)

Tämä kirja on kuvaus tavallisista oudoista kokemuksista, ja se pyrkii osoittamaan, että näitä elämyksiä voidaan lähestyä ennakkoluulottomasti ja sensaatiota etsimättä. Oudot kokemukset voivat selittyä eri tavoin: vanhan uskomusperinteen pohjalta, joskus kokijan persoonallisuuden valossa, joskus parapsykologian avaamasta näkökulmasta. Selittämättömiä elämyksiä koetaan jatkuvasti ja ne säilyvät muistissa kauan. Kokijat tulkitsevat niitä eri tavoin, mutta aina niillä on suuri vaikutus niin kokijansa maailmankuvaan kuin ihmissuhteisiin.

Kirjan aineisto koostuu yli tuhannesta vastauksesta, jotka dos. Leea Virtanen, tunnettu kansanperinteen tutkija, sai kerätessään 1973 nykyajan kokemuksia. (Takakansi)

     *     *     *

Vaikka Leea Virtasen kirjalla on jo ikää, monet sen kuvaamista ilmiöistä ovat vielä mitä suurimmassa määrin tätä päivää. Kirja tuo esiin esim. sen, miten TV:n rikossarjoissa ja poliisien toimintaa kuvaavissa ohjelmissa kerrotut asiat eivät oikeasti ole niin yksiselitteisiä kuin millaisina ne julkisuudessa esitetään.

Kirjassa kerrotaan esimerkki, jonka olen lukenut jostain muualtakin, Missourissa tapahtuneesta 15-vuotiaan tytön taposta. Prosessin aikana levisi huhu siitä, että mies, jonka lapsenvahtina tyttö oli ollut, oli tappanut hänet.

Ihmiset eivät olleet kiinnostuneita siitä, mikä oli totuus, vaan mikä vastasi heidän uskomuksiaan ja ennakkokäsityksiään. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että toisinajattelevia alettiin pilkata ja heihin kohdistettiin jopa väkivaltaa.

Ihmisten tapa muodostaa kollektiivisesti ns. yleisiä mielipiteitä antaa tänä päivänä aihetta huolestuneisuuteen, ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Sen sijaan että asioita pyritään selvittämään, niihin haettaan esim. politiikassa ja jopa tuomioistuimissa huutoäänestyksellä ratkaisuja. Tuloksena on tällöin se, mikä on tapahtunut esim. Suomessa: oikeistolaiset ja oikeispopulistiset voimat hallitsevat yhteiskuntaa - ja suunta on aina vain syvemmälle tähän suuntaan.

     *     *     *

Leea Virtanen korostaa, että esimerkiksi Suomen 1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä on piirteitä, mistä tämänkin päivän ihmiset voisivat paljon oppia. Tämän päivän oikeudenkäynnit ovat periaatteessa samanlaisia kuin silloin, ihmisten maailmankuva on vain hieman toisenlainen.

Siinä missä 4-500 vuotta sitten syytetyt tekivät matkoja paholaisen luo, tänä päivänä ihmisiä demonisoidaan muilla tavoilla - ja lopputulos on kutakuinkin sama, vaikka rangaistukset ovat muuttuneet.

 "Tutustuminen noitavainojen aikaan on monessa mielessä opettavaista. Ne osoittavat, miten koko yheisön läpäisemä voimakas usko saa ihmiset yhä uudelleen kokemaan elämyksinä ne uskomukselliset kuvitelmat, jotka ovat ilmassa." (s. 165) - Totta on se mihin halutaan uskoa, ja uskolle haetaan vahvistusta.

     *     *     *

Miksi ihmiset sitten pyrkivät välttämään, ehkä tahattomasti, sitä että pyrkisivät katsomaan totuutta silmästä silmään?

Kirjassa erilaisten ilmiöiden yhteiseksi nimittäjäksi nousevat erilaiset ahdistukset, pelot ja kauhuntunteet, joita ihmisillä on. Kertomalla perättömiä tarinoita - ja projisoimalla siten pahuus tms itsen ulkopuolelle - lievennetään omaa ahdistusta.

Toisaalta on jopa niin, että tällaisiin tilanteisiin jopa aktiivisesti hakeudutaan, mikä on tietysti ristiriitaista. Esimerkiksi lapset kertovat mielellään toisilleen erilaisia pelottelutarinoita ja niiden tuottamasta pelosta ja kauhusta saadaan nautinnollisia kokemuksia.

Lopputulos on, vaikka reitit ovat vastakkaisia, sama: ihmisille syntyy tunne siitä, että he ainakin mielensä tasolla hallitsevat asioita, eikä heitä välittömästi uhkaa mikään.

     *     *     *

Kirjan lopulla Leea Virtanen nostaa, ehkä ensimmäisen kerran kirjoissaan, esille yhden urbaanilegendan, joka levisi Suomessa totena 1970-luvulla.  Kyse on myös kansainvälisesti ehkä tunnetuimmasata legendasta 'Katoavasta liftarista', jonka Jan Harold Brunvand teki tunnetuksi kirjoissaan.

Nettiaikana tällainen tarina, ei ainakaan samalla tavalla, pystyisi vähitellen leviämään maasta ja mantereelta toiseen. USA:ssa tarinaa kerrottiin laajasti jo 40-luvulla ja vanhemmat versiot ovat paljon tätäkin vanhempia.

"Tämä kertomus herätti (Suomessa) huomiota, television filmausryhmä lähti tutkimaan huhun alkuperää ja lehdet julkaisivat asiasta uutisia ja haastatteluita. Kertomus katoavasta kyytiinpyrkijästä on kansainvälinen tarina, joka leviää aina hämmästelevän huhun tavoin." (s. 157)

     *     *     *

Virtanen kävi kirjaansa varten yli 1 000 suomalaisten hänelle lähettämää kirjettä läpi, ja hänen kirjansa oli aikoinaan ensimmäinen laatuaan. Suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista ei oltu aiemmin tehty tutkimusta.

Silmiin pistävää on, miten ihmisten maailmankuva vaikutti siihen, miten he suhtautuivat omiin kokemuksiinsa. Ateisteihin kokemukset saattoivat vaikuttaa siten, että he jälleen hakeutuivat kirkon oppien piiriin. Tänä on sikäli huvittavaa, että maailmassa on paljon muitakin vaihtoehtoja kuin kristinuskon kieltäminen! Uskovaisilla ihmisillä yliluonnollisina pidetyt kokemukset puolestaan vahvistivat heidän uskoaan.

Paranormaailien ilmöiden tutkiminen ei 70-luvulla ollut kuitenkaan vierasta materialistienkaan keskuudessa, sillä tuon ajan johtavia tutkijoita löytyi Neuvostoliitosta, mitä ei tosin Suomessa tiedetty. Ja tämä tietämättömyys ajoi joitain ihmisiä maailmankuvalliseen umpikujaan.

Vastaavanlainen ilmiö oli spiritismi, jossa pyritään ottamaan yhteyttä tuolla puolen oleviin vainajiin, mikään taas ei istu kovin hyvin kristinuskon maailmankuvaan, mutta sopii varsin hyvin uskonnottomille tms ihmisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti