maanantai 21. heinäkuuta 2014

Dawkins: "Jumalharha" (2007)

"Jumalharha" (2007) on eläintieteilijänä, evoluutiobiologiaan keskittyneenä tietokirjailijana ja ateistina tunnetun Richard Dawkinsin kirjoittama uskontokriittinen kirja. Dawkins esittää teoksessa persoonalliseen jumalaan uskomisen olevan järjetöntä ja sen aiheuttavan yhteiskunnalle vahinkoa.  (Wikipedia)

     *     *     *

Richard Dawkins on nostanut niin kirjoissaan kuin TV-ohjelmissa esiin tärkeitä kysymyksiä esim. siitä, millä tavoin länsimaissa suhtaudutaan toisinajattelijoihin ja tieteentekijöihin.

"Jumalharha" (2007) on yksi hänen keskeisimmistä keskustelukirjoistaan, joissa hän avoimesti ihmettelee mm. miksi kristinuskoa väkivalloin juntataan vielä tänä päivänä läpi koko yhteiskunnan yhtenä ainoana kyseenalaistamattomana totuutena.

Kaikki se tietämys, jota tänä päivänä on, viittaa yksiselitteisesti siihen, että olettamus jumalasta on kestämätön. Mikään universumissa tai tuntemassamme maailmassa täällä maapallolla ei viittaa siihen, että jumalia on koskaan ollut tai että ne ovat milloinkaan vaikuttaneet mihinkään.

Pahinta uskonnollisessa ajattelussa on taikausko. Taikauskoa eivät suinkaan ole vaikkapa muinaissuomalaiset kertomukset siitä, miten maailma syntyi. Ne olivat parhaat siihen aikaan tunnetut tavat selittää asioita.

Naurettavaa tässä taikauskossa on usko rukouksen voimaan - ja sitten kun mitään ei tapahdukaan - jollain tavoin selitetään pois, miksi satojen tuhansien ja miljoonien ihmisten samanaikainenkaan rukoilu ei auttanut asiaan.

     *     *     *

Silmiin pistävää kirjassa on lasten oikeuksien puolustaminen yleensä uskontojen henkistä väkivaltaa vastaan. Esimerkiksi rituaalit jossa lapset otetaan uskonnollisen yhteisön jäseniksi, loukkaavat törkeästi lasten ihmisoikeutta itse päättää omasta uskostaan ja uskonnostaan siinä vaiheessa, kun he ovat kykeneviä sen tekemään.

Uskonnot rajoittavat myös lasten ja nuorten oikeutta oppia ja opiskella haluamiaan asioita, jotka eivät sovi uskovaisten ajatusmaailmaan.

Esimerkiksi kirjailija Margaret Atwoodin visioimat mahdollisuudet lähitulevaisuuden kristillisistä teokratioista ovat myös Richard Dawkinsin kauhukuva USA:sta ja Euroopasta. Kaikki tuntuu tänä päivänä olevan mahdollista, jollei asioille lopulta päätetä tehdä jotain.

Kirjassa muistutetaan muutamista lähihistorian tosiasioista, jotka helposti unohtuvat. Vaikkapa  Adolf Hitler ei koskaan kiistänyt olevansa katolilainen kristitty, joka uskoi kaitselmukseen. Jumala oli hänen puolellaan niin kuin se on aina ollut valloittajien ja ristiretkeläisten puolella.

Ja konservatiiviset puolueet sekä kirkot tukivat Hitlerin valtaannousua, missä ne asettautuivat työväenpuolueita ja liberaaleja vastaan.

     *     *     *

Kristinuskon pahin sokea piste on sen perustavanlaatuinen juutalaisvastaisuus. Juutalaisethan tappoivat kristinuskon elävän jumalan. Tosin he samalla mahdollistivat uskonnon synnyn, ja leimasivat yhden miehen Juudas Iskariotin kaiken pahan perikuvaksi, vaikka hän teki vain sen mikä oli ennustettu.

Samalla tavalla vainottuja ovat olleet aina viime vuosiin saakka mm. homot ja lesbot. Ja Dawkins ironisesti toteaa, että homojen ja lesbojen paikan vihattujen listalla ovat tänä päivänä ottaneet ateistit. He ovat seuraavat samalla tavalla vainottujen ryhmä länsimaissa.

Dawkins - aivan oikein - nostaa esiin, miten omituinen hahmo kristittyjen Jumala "Raamatunkin" valossa on, VT:n Jumala on suorastaan kaiken pahan ruumiillistuma. Eikä UT:n jumala osoittaudu paljon sen paremmaksi. Ainoa syy uskoa jumalaan on jumalan pelko, mikä on heikko pohja milleen sellaiselle mitä pidetään vähäisimmässäkään määrin moraalisena ja toivottavana ihmisyhteisöissä.

     *     *     *

"Jumalharhassa" käydään läpi kaikki mahdolliset todisteet ja todistusyritykset jumalan olemassaolosta. Vahvimmaksi argumentiksi nousee se, mikä oli jo etukäteen tiedossa eli se, että on paljon asioita, joista ihminen ei ehkä koskaan voi tietää mitään varmaa.

Uskonnollisesti ajattelevat ihmiset automaattisesti luottavatkin tähän 'aukkoteoriaan' eli mustassa aukossa on oltava jumala, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole.

Jollain tavoin uskonto ja uskonnot ja niiden synty ja sitkeähenkisyys on kuitenkin pystyttävä selittämään. Minkä takia sellaiset selitykset asioista, jotka ovat selvästi täyttä hölyn pölyä elävät niin vahvoina ihmisten mielissä, vaikka paljon parempiakin teorioita on olemassa?

Keskeistä on lasten kasvatus ja koulutus, kun lapsia aletaan manipuloida jo pienenä lapsena. Lisäksi ihmisen aivot toimivat siten, että hän pyrkii koko ajan etsimään tarkoituksia erilaisilla asioille, joista ei tiedä mitään. Herkkäuskoiseen lapseen tarttuvat mitkä tahansa selitykset asioille. Hän jäljittelee ajattelussaan ja toiminnassaan aikuisia hyvässä ja pahassa.

     *     *     *

Uudet uskonnot ja kultit voivat syntyä hyvin nopeastikin, mistä Richard Dawkins mainitsee esimerkkinä ns. cargo-kultit Melanesian ja Uusi-Guinean saarilla.  Kultin syntyä kuvaa myös Monty Python elokuva "Brianin elämä".

Esimerkiksi kristinusko, islam ja myös vanhemmat uskonnot syntyivät luultavasti samanlaisten kulttien kautta, jotka levisivät yhä laajemmalle. Mika Waltarin "Sinuhe egyptiläinen" kuvaa aurinkojumalan Atonin kultin syntyä ja myös kuolemaa. Tuore esimerkki on prinsessa Dianan ympärille kehittynyt uskonnollissävytteinen kultti.

Dawkins korostaa, että uskonnoilla ja moraalilla ei ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa, vaikka uskonnot korostavat omaa hyvyyttään ja sääntöjään.

Ihmisten moraalitaju on kehittynyt pitkän ajan kuluessa ja se on verrattavissa muiden eläinlajien käytökseen. Väitteet siitä, että uskontojen myötä myös moraali katoaisi ovat siten täysin perättömiä. Sen sijaan että uskonnot motivoisivat ihmisiä olemaan hyviä, ne vain motivoivat rangaistusten uhalla ihmisiä käyttäytymään tietyllä tavalla. Esi-isämme ja -äitimme olivat siis luonnostaan moraalisia ja samanlaisia ihmisiä kuin tämän päivän ihmiset. Tietysti sillä erotuksella, ettei heillä ollut esim. uskontoja riesanaan vaan he tulivat toimeen omillaan.

     *     *     *

"Raamatun" VT:n opit ovat osoitus siitä, millä tavoin juutalais-kristillisyys taannutti nykyihmisen, jotka olivat näiden oppien vaikutuspiirissä, eivätkä UT:n opetukset tuoneet paljon muutosta tähän, vaikka Jeesus-kultissa on ehkä jotain arvokastakin (esim. lähimmäisten rakastaminen, ei vain sukulaisista välittäminen).

Vainajausko korvattiin tuonpuoleisella, joka oli dualistisesti joko taivas tai helvetti. Ja uskontoa levittämisen yhtenä mekanismina oli ihmisten pelottelu sillä, että he joutuvat helvettiin, jos eivät omaksu ja hyväksy uskontoa.

Kuolemasta uskon ja uskonnon takia tehtiin hyve, mikä synnytti marttyyrit, jotka kuolivat turhan takia kuvitellessaan pääsevänsä taivaaseen / paratiisiin ilman ikävää kiirastuli-vaihetta, johon kaikki muut joutuivat.

Esim. älä tapa - tappamisen kielto - osoittautui niin VT:ssa kuin UT:ssa ja niiden jälkeisissä kulteissa ja uskonnoissa hyvin suhteellisiksi. Sääntö kun ei koskenut kerettiläisiä. Heitä sai surutta tappaa. Ja vielä tänä päivänäkin esim. ateisteja vainotaan ilman että siinä on mitään moraalitonta ja heidän elämään vaikeutetaan monin eri tavoin.

Ihanteena on uskonnollinen usko, ehdoton usko, joka ei vaadi mitään todisteita uskonsa pohjaksi, jollaisia olivat mm. monet marttyyrit ja kirkonmiehet. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti