keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kierkegaard: "Viettelijän päiväkirja" (1989)

Viettelijän päiväkirja”(1989) on ainulaatuisen nerokas tutkielma rakkauspsykologian alalta. Ilmaisun herkkyydessä ja intensiivisyydessä teos hakee yhä vertaistaan. Sören Kierkegaardin teoksista tämä herätti kenties eniten huomiota siksi, että hän vertaa toisiinsa esteettisiä ja eetillisiä elämänarvoja.

Kierkegaard oli tanskalainen teologi ja filosofi, joka on vaikuttanut merkittävästi sekä kristilliseen teologiaan, fenomenologiaan että eksistentialismiin. (Takakansi)

     *     *     *

Noin 30-vuotias Johannes näkee nuoren kauniin tytön Kööpenhaminan kadulla, ja seuraa tätä tämän kotiin, mistä alkaa 16-vuotiaan tytön piiritys. Tänä päivänä Sören Kierkegaardin alter egoa Johannesta varmasti pidettäisiin Cordelian vainoajana ja jonkinlaisena hulttiona - ja ehkä suorastaan pedofiilinä -, joka ei lopulta halunnut muuta kuin uida tytön liiveihin.

Itse Johanneksesta ei kerrota paljon. Hän on selvästi sivistynyt nuori mies, opiskellut yliopistossa, mutta työnteko ei häntä kovasti ainakaan vielä kiinnosta. Hän on kiinnostuneempi ihmissuhdepeleistä ja nuorista naisista. Ilmeisesti kuitenkin vain yhdestä kerrallaan, minkä voi päätellä hänen puheistaan.

Johannes elää ehkä 1840- tai 1850-lukua, ja hän on sen ajan tapojen mukaisesti ja tietysti, koska on luterilainen kristitty, melkoinen sovinisti. Naiset ovat olemassa vain miehiä varten jne. Cordeliasta on hänelle lähinnä vain esteettistä - ja lopulta lihallista nautintoa.

     *      *      *

Taitavasti ja tarkasti Sören Kierkegaard kuvaa suhteen kehittymistä. Johannes ujuttautuu tytön lähipiiriin ja alkaa toisen miehen Edvardin kanssa käydä kyläilemässä Cordelian kotona. Aluksi Cordelia on kiinnostunut suunnilleen samanikäisestä Edvardista, mutta Johannes onnistuu - Edvardin harmiksi - kääntämään tilanteen omalta kannaltaan edulliseksi. Ja äkkiä hän huomaa olevansa Cordelian kanssa kihloissa.

Kihloissa oleminen on samanlaista olemista kuin oli esimerkiksi amerikkalaisten teinien seurustelu 1950-luvulla. Johannes ei pääse pukin päälle, vaikka haluaisi, mutta hän ei pidä sitä ongelmana. Hän tietää - ilmeisesti kokemuksesta -, että kihlaus on välttämätön välivaihe siinä, että pääsee suhteeseen lähempään nuoren tytön kanssa.

Lopulta Cordelian aloitteesta pari eroaa, ja täti, jonka luona Cordelia asuu, lähettää hänet sukulaisten luokse maalle. Nyt Johannes tietää tilaisuutensa tulleen. Kun tädistä on päästy eroon, hän alkaa tapailla Cordeliaa maaseudulla. Kummatkin voivat toteuttaa itseänsä suhteessa toisiinsa vapaana kaikista velvollisuuksista, ja harrastaa lemmenleikkejä niin kauan kuin heitä huvittaa. Ja jatkaa sitten taas tavanomaista elämäänsä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti