keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lauhakangas: "Parempi pyy. Sananparsiopas" (2013)

Sananparret paljastavat suomalaisen mielenlaadun. Arkisista tilanteista ponnahtaneet viisaudet ja absurdit hengentuotteet on koottu hykerryttävän kirjan sivuille. Paukahrusten ja muun värikkään perinneaineksen lomassa esitellään sananlaskujen alkuperää ja pohditaan turvaudummeko edelleen sananparsiin ja esiintyykö nykyajan pikaviestinnässä samaa nokkeluutta, jota tarvittiin ennen vanhaan.

Akateemikko Matti Kuusen kisällinä Outi Lauhakangas oppi erottelemaan sananlaskut sutkauksista ja puheenparret vertauksista. Lauhakangas on väitellyt tohtoriksi sananlaskujen käytöstä. (SKS:n sivusto)

     *    *     *

Sisällys: Lajien synty - Ihmissuhteet - Sitkeimmät teemat- Kielen keinot ja kuvat - Sielunpeilit

     *    *     *

Outi Lauhakankaan "Parempi pyy. Sananparsiopas" (2013) on ymmärtääkseni aikalailla uudenlainen avaus folkloristiseen keskusteluun. Vaikka tällaisia sananparsia ja sananlaskuja on kerätty pitkään, ei niitä ole kuitenkaan kovasti lähdetty erittelemään kielen ja varsinkaan kulttuurin kannalta.

Lauhakangas on ryhmitellyt sananlaskuja mm. sen perusteella millaisissa tilanteissa niitä käytetään ja mitä niillä näissä tilanteissa halutaan ilmaista. Esimerkiksi poliitikkojen puheessa ne ovat osa heidän retoriikkaansa, jolla voidaan pyrkiä vaikkapa lopettamaan keskustelu jostain asiasta, josta ei juuri sillä hetkellä haluta puhua mitään. Kuuluisa on ex-kokoomuspoliitikko Harri Holkerin toteamus "minä juon nyt kahvia". Ja mitäpä siihen voi lisätä. Mies joi kahvia ja piti turpansa kiinni.

     *      *     *

Eilen Facebookiin postaamani "Happamia!" on myös tämän kirjan yhtenä esimerkkiä:

Monet miettivät ainakin netin keskusteluryhmissä usein mistä sanonta

* HAPPAMIA SANOI KETTU PIHLAJANMARJOISTA *

on kotoisin; ja jotkut sen tietävätkin: Aisopoksen eläinsadusta, jonka
viinirypäleet ovat matkan varrella muuttuneet pihlajanmarjoiksi.

Alkuperäinen satu on lyhyt .. siis TOSI lyhyt.

"Nälkiinytynyt kettu näki viinirypäleterttuja roikkumassa puuhun kasvaneesta viiniköynnöksestä. Sen teki mieli niitä, ja se kurkottikin koko pituudeltaan, muttei ylettynyt. Niinpä se lähti matkoihinsa sanoen:

"OVAT VIELÄ RAAKOJA."

Opetus: Vastaavasti tietyt ihmiset, jotka eivät tehottomuuttaan pysty hoitamaan asioitaan, syyttävät olosuhteita.
Niin kuin esimerkiksi tänään, on niin kuumakin... A - o
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
LÄHDE: AISOPOS. Faabelit. Täydellinen kokoelma moraaleineen. 2010. 310 sivua


Kun sanontoja ja sananlaskuja silmäilee paikkakunnittain, silmään pistää että yksi kettumainen sanonta löytyy nykyisen Hämeenlinnan alueelta Rengosta:

"Ketut ja tytöt ovat samanlaisia, ketulla on viekkaat silmät ja tytöillä liukas kieli." Mahdollisesti tämänkin lausahduksen alkuperä on Aisopoksen kettusaduissa, joita on lukuisia. Toki on mahdollista, että ajatus kettujen viekkaudesta on syntynyt Rengossa. Kettuja tarkkailemalla, ja varsinkin joutumalla niiden kanssa vuorovaikutukseen, nopeasti huomaa niiden oveluuden.

    *      *     *

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti