tiistai 15. heinäkuuta 2014

Palviainen: "Perjantai on hyvä päivä lähteä" (2014)

Lotan isä on pakomatkalla, ja Lotalle tulee pakottava tarve löytää hänet. Lotta tapaa puistossa mukavan pojan, joka saattaisi olla sopivaa matkaseuraa. Perjantai on hyvä päivä lähteä. Kaksikko matkaa halki Suomen vihjeiden perässä, näkee monenlaista ja tutustuu varovasti toisiinsa. Kun isä viimein löytyy, on Lotta monta kokemusta rikkaampi − ja sekä isä että tytär voivat lopettaa pakenemisen.

"Perjantai on hyvä päivä lähteä" (2014) on komea kirjallinen road trip, kahden nuoren herkkä ja hauska kohtaaminen. Samalla se on elämänmakuinen tarina nuoruudesta ja itsensä etsimisestä. Jukka-Pekka Palviainen hallitsee tiheän tyylin – myös rivien välit ovat täynnä asiaa. (Takakansi)

     *     *     *

Edellisellä kirjallaan "Joku vieraileva tähti" (2011) Jukka-Pekka Palviainen voitti 'Topelius' -nuortenkirjapalkinnon. Jotkut kirjan lukeneet ovat sitä mieltä, että tämä on samaa tasoa, mikä hieman ihmetyttää.

Kertalukemisellakin kirja herättää hämmennystä, mihin mm. Keskisuomalaisen anonyymi-arvostelija on kiinnittänyt huomiota. Perusasetelmaan ei tässäkään tekstissä otettu kantaa eli siihen, että on täysin epäuskottavaa, että perheen isä pakenisi jotain rikollisliigaa ilman että perhe on mukana.

Onhan nimittäin niin, että jos ei isä voi olla turvallisesti kotonaan, eivät myöskään perheenjäsenet äiti ja Lotta voi olla turvassa. Eli metsään on mennyt Palviainen tällä kertaa. Tietysti jopa tällaisen epäjohdonmukaisuuden voi ohittaa, mutta ei sentään ihan kaikkea voi ohittaa olankohautuksella.

Toinen epäuskottava tai enemmän selitystä vaativa seikka on se, että kirjan toinen päähenkilö Lotta päättää yhtäkkiä - zadam - lähteä tuntemattoman pojan kanssa etsimään isäänsä. Hän ei tiedä pojasta mitään, ei yhtään mitään, ei edes nimeä ennen kuin monen päivän kuluttua matkalla saa kuulla, että pojan nimi on Roni. Ja vastaavasti: poika sen kummemmin kyselemättä mitään suostuu ehdotukseen - ja niin sitä lähdetään niin kuin sadussa liikkeelle. (Ehkä tämä onkin tarkoitettu saduksi, jossa ei tarvitse kaikkea selitellä.)

Keskisuomalaisen kirjoittaja viittaa myös kirjan pinnallisuuteen ja lapsellisuuteen; sitäkin kirja on, mitkä seikat eivät kuitenkaan ole kovin häiritseviä. Aikuisetkin ovat - oikeassa elämässäkin - usein pinnallisia ja lapsellisia, mikseivät sitten 15-16 -vuotiaat nuoret .. ja vielä kirjassa.

En ole myöskään varma siitä, että nuoret oppivat karkumatkan aikana - sillä siitähän tässä oikeasti on kyse - kovinkaan paljon itsestään tai toisista ihmisistä. Toki 'road trip' oli kiinnostava, ja joka on teinien seikkailuista aikuisten maailmassa kiinnostunut, tämä kirja kannattaa lukaista läpi.

      *      *      *

Muutamat kirjavinkkarit ovat ottaneet omille vinkkaus- ja lukudiplomilistoilleen muun muassa tämän teoksen. He eivät ole kiinnittäneet huomiota kirjan heikkouksiin. Kirja ruokkii paranoidisuutta, jota on muutenkin riittämiin tässä yhteiskunnassa. Isä - muka - ei voi lähettää tyttärelleen edes omalla nimellä sähköpostia jne. Näin pitkälle ei sentään vielä ole menty, vaikka NSA vakoilee Suomenkin sähköposti- ja tekstiviestiliikennettä ilman että se kovastikaan huolettaa suomalaisia poliitikkoja.

Ja isästä tehdään puhdas pulmunen, vaikka hän on kahden rikollisryhmän kähinöiden keskellä. Ei sekään tunnu ihan uskottavalta; maailmasta piirretään jyrkän mustavalkoinen 'me-ja-muut' -asetelma, jossa isä tyttärineen edustaa hyviksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti