torstai 17. heinäkuuta 2014

Paretskoi: "Shell's Angles" (2013)


Henri, Rudi ja Samu päättävät perustaa mopojengin, sillä mikä olisikaan hienompaa kuin ajella jengiliivit päällä mopolla, kaunis tyttö tarakalla? Tosin kellään ei ole tyttöystävää, eikä idean isällä Henrillä ole vielä sitä mopoakaan…

Koska kuolematon idea syntyy huoltoaseman kulmilla notkuessa, nimeksi keksitään valtavan hieno ja vain kohtalaisen naurettava Shell’s Angles. Liiviprojektiin värvätään mukaan myös Henrin salainen ihastus Milla, ja niin Shell’s Angles on valmis ratsastamaan… (Takakansi)

     *     *     *

Viime päivinä lukemistani nuortenkirjoista tämä on paras. Ehkä tärkein erottava piirre on kuvauksen uskottavuus ja se, ettei tarinaan ole jäänyt elefantin-kokoisia aukkoja. Toki tässäkin kirjassa on esimerkiksi joitain itsestäänselvyyksiä, joita olisi voinut perustellusti kyseenalaistaa. Ja ne olisivat sopineet hieman rikkomaan muuten jopa liiankin yhtenäistä tarinaa.

Mitä pidemmälle moottoripyöräjengin tai kaveriporukan ryhmäytyminen etenee, sitä sulkeutuneempi siitä tulee ulkomaailmalle. Ja käyttäytyminen loksahtaa kulttuurisina pidettyihin kaavoihin. Esimerkiksi hauskanpito ja alkoholinkäyttö tulevat 1. yhteisen kesä aluksi itsestäänselvinä kuvaan mukaan.

Yhtä itsestäänselvää on kirjoittajalle se, että kaikki jengiläiset lähtevät kyselemättä rippikouluun ilman että siinä on mitään ihmeellistä. Hyvin sovinnainen ja opettajamainen tapa esittää asioita pilkahtaa silloin tällöin esiin, mikä on ehkä kirja epäuskottavinta ainesta.

Päähenkilö Henri / Hane / Hani kirjoittaa esimerkiksi päiväkirjaansa:

"Mä odotan riparia innolla. Me päästiin kaikki samalle leirille, joten hauskaa pitäisi tulla. Kai sitä Jeesustakin pitää välillä opiskella, mutta se nyt menee siinä sivussa."

Tämä olisi tullut rakentaa ihan toisin, jos ei Henrin niin jonkun toisen jengiläisen suulla. Kaikki eivät voi haluta jeesustelua. Kysehän on täysin vaihtoehdottomasta ja totalitaristisesti systeemistä.

Alkoholin juominen on todella perisuomalaisen ritualistista. Ensiksikin sitä on tuotu salaa mökille, juodaan salaa ikään kuin jännittävänä uskonnollisena riittinä, jeesuksen verenä. Toiseksi juomisen tarkoitus on humaltua, ei juoda seuraksi. Toisin sanoen on ikään kuin saatava  jumalallinen tunne omasta kaikkivoipuudesta. Ja humala oikeuttaa rikkomaan rajoja, joita ei muuten saisi rikkoa jne.

Esimerkiksi 'totuus-ja-tehtävä' -leikin tehtävät menevät koko ajan pidemmälle ja pidemmälle niin, ettei tilanne lopulta ole enää hallinnassa. Lopputulos on katastrofaalinen, sillä Henri lähtee suutuspäissään ajamaan mopolla - ja törmää autoon.

"Henri huomasi vastaantulevan auton samalla hetkellä kun autoilija huomasi hänet. Heidän katseensa kohtasivat sadasosasekunnin ajaksi. Kumpikaan ei ehtinyt tehdä mitään."

    *     *     *

Entä mitä tästä kaikesta sotkusta seurasi? Henrillä oli huono omatunto käytöksensä takia, hänen mopokorttinsa saanti viivästyi, hän sai poliisilta sakot (luultavasti tankojuoppous, liikenteen vaarantaminen, ylinopeus) ja mopon korjauskustannusten maksaminen omalla työllä.. Ja mitä vielä. Niin, ja tietysti jalka meni poikki ja jouduttiin leikkaamaan kaksi kertaa. Hirveä litania rangaistuksia, jotka ovat kohdistettu vain yhteen Olympoksen jumalista.

Ja suomalaiskansallisesti kaikesta lopulta syytettiin kuningas-alkoholia. Vika oli tietysti kulttuurisissa tavoissa eli viinanjuonnissa, ei itsessä, mikä tietysti pitää osittain paikkansakin. Tosin tapoja ei tarvitse noudattaa ja jokainen tekee jokaisen yksittäisen teon kohdalla omat valintansa, vaikka tietysti ryhmä ja ympäristö vaikuttavat.

Seksin ja väkivallan kuvaaminen on sekin yhtä ongelmallista kuin muissakin nuorten kirjoissa. Tässä kirjassa näitä tabuja on sentään yritetty hieman sorkkia. Esimerkiksi vanhempien suhtautuminen seksiin on melkoisen moralistista ja puritaanista, eikä minkäänlaista sallivuutta ole sen kummemmin nuorissa kuin muissakaan aikuisissa. - Tosin Henri ja Milla pystyvät keskustelemaan aiheesta, mutta siihen se sitten jääkin. Tässäkin leikissä tehtävän tekeminen jää kesken.

Väkivallan kuvaaminen "Shell's Angles" (2013) -kirjassa on kuitenkin kaikkein ongelmallisinta. Henrin äiti on kuollut rattijuopon yliajamana - ja Henri itse ajaa kännissä kolarin. Yksi Shellin kulmalaisista Samu on joutunut muuttamaan kotoaan väkivaltaisen isän takia. Hän asuu nyt veljensä luona.

Lisäksi kirjoittajan luvalla jengiläiset hakkaavat - ja vielä koulunpihalla - ison ilkeän pojan Tumpin joutumatta teostaan vastuuseen. Teko on kuvattu ikään kuin se olisi ollut siinä tilanteessa oikeutettu, mitä se ei todellakaan ollut. Tumppia muutenkin rääkätään ja hänen kätensä mm. liimataan pikaliimalla mopon kahvoihin niin, että niistä lähtevät nahat. Tämä kaikki on vain hauskaa pilaa, vaikka Rudi pyytääkin tekoaan anteeksi Tumpilta - ja antaa 50 euroa kipurahoja tms.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti