tiistai 22. heinäkuuta 2014

Selznick: "Hugo Cabret" (2008)

"Hugo Cabret" (2008) on amerikkalainen historiallinen romaani, jonka on kirjoittanut ja kuvittanut piirroksin Brian Selznick. Ulkoisesti kirja muistuttaa ehkä enemmän sarjakuvakirjaa kuin romaania, sillä kirjassa on 284 kuvaa. Kuvat eivät kuitenkaan kuvita tekstiä vaan etenevät omana, tekstiin liittyvänä kuvakertomuksenaan.

Selznick itse sanoo, että "se ei ole tarkalleen ottaen romaani, eikä kuvakirja, eikä sarjakuvakirjakaan vaan yhdistelmä vähän kaikkea".

Kirjan tekijä sai idean kirjaansa ranskalaisen elokuvan uranuurtajan Georges Mélièsin töistä tai oikeastaan vieterivetoisista laitteista, joita kutsuttiin Automataksi. Rahapulassa Méliès myi laitteensa Pariisin Montparnassen rautatieasemalla, mistä kirjan tarina lähtee liikkeelle. (Wikipedia)

     *     *     *

Kirjan keskushenkilö on 12-vuotias poika Hugo Cabret, joka jäi orvoksi, kun hänen kelloseppä-isänsä kuoli, jolloin Claude-setä otti Hugon hoiviinsa.  Claude-sedän työnä oli rautatieaseman kellojen huoltaminen ja käynnissä pitäminen, ja Hugosta tuli hänen eräänlainen oppipoikansa. Sitten Claude eräänä päivänä katoaa, ja Hugo ei näe muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa setänsä töitä, sillä hän ei halua orpokotiin tai kadulle tms.

Ongelmana on, ettei Hugolla ole rahaa edes ruokaan, joten hän joutuu varastelemaan sitä asemalta, jolloin hänestä tulee samanlainen katupoika kuin monesta muustakin. Asemalla on monenlaisia kauppiaita ja katukaupustelijoita, jotka myyvät matkalaisille tavaroitaan, ja yksi näistä on Georges Méliès, joka myy vieterivetoisia leluja. Erään kerran, kun Hugo on ottamassa Mélièsin kojusta pientä hiirtä, tämä saakin hänet kiinni - ja uhkaa poliisilla.

Hugo kuitenkin selviää pälkähästä, kun hän onnistuu korjaamaan rikkimenneen vieterihiiren ja antaa miehelle taskustaan löytyneen muistikirjan, joka kuuluu hänen isälleen. Méliès selaa kirjaa ihmeissään, mutta sano mitään. Hän vain perää, mistä Hugo on löytänyt kirjan, mutta poika ei sano mitään.

Mélièsin apuna kojulla on Hugon ikäinen tyttö nimeltä Isabelle, joka on miehen kummitytär ja hän asuu kummiensa luona, koska hänen omat vanhempansa ovat kuolleet auto-onnettomuudessa. Hugo ja Isabelle tutustuvat toisiinsa, kun Hugo seuraa vanhaa miestä tämän kotiin. Mies kehottaa Hugoa menemään vain matkoihinsa, mutta tämä vaatii sitkeästi muistikirjaa takaisin, mihin mies ei suostu.

Ikkunassa Hugo näkee Isabellen, joka tulee kadulle juttelemaan pojan kanssa, ja näin he tutustuvat toisiinsa. Isabelle lupaa auttaa Hugoa muistikirjan takaisinsaamisessa.

     *      *    *

Georges Méliès lopulta ehdottaa, että Hugo alkaisi korjata hänen asiakkaidensa vieterivetoisia leluja, mihin Hugo suostuu. Palkkioksi Hugo saisi takaisin miehen häneltä ottaman muistikirjan sitten kun mies katsoo hänen tehneen tarpeeksi töitä hänelle. Hugo tekee miehelle monta päivää töitä sen mitä asemankellojen huoltamiselta ja vetämiseltä ehtii. Papa Georges ei kuitenkaan anna hänelle kirjaa takaisin.

Kirja on Hugolle  tärkeä siksi, että siihen hänen isänsä on kirjoittanut ohjeita, millä tavoin isän ostama mekaaninen, itseliikkuva nukke on korjattava. Hugo turhautuu tilanteeseen, ja päättää alkaa korjata nukkea ilman isänsä ohjeita, ja yllätyksekseen hän onnistuu saamaan vähitellen epäkuntoon menneitä osia toimimaan.

Lopulta hän saa Automatan siihen kuntoon, että sen käyttöä voisi alkaa testata, mutta nuken vetämiseksi tarvitaan sydämenmuotoista avainta. Eikä Hugo ole uskoa silmiään, kun hän näkee juuri sellaisen avaimen Isabellen kaulassa. Isabelle ei suostu antamaan avainta Hugolle, ja hän joutuu paljastamaan salaisuutensa tytölle.

Hugo vie Isabellen rautatieaseman salaisiin käytäviin ja huoneisiin, joita hän setänsä Clauden kanssa ovat käyttäneet. Yhdessä huoneessa on isokokoinen nukke, joka istuu tuolilla. Hugo työntää avaimen Automatan selkäpuolella olevaan reikään, ja nukke käynnistyy. Sen kädessä on kynä, jolla se alkaa piirtää edessään olevalle paperille kuvaa.

Hugo ja Isabelle katsovat ihmeissään, mitä nukke saa aikaan. Kuvassa on kuu-ukko, jonka silmään on lentänyt raketti. Lopuksi itseliikkuja kirjoittaa allekirjoitukseksi Georges Méliès. Kumpikaan ei ole uskoa silmiään. Isabelle luulee että Hugo on varastanut nuken hänen kummisedältään. Hugo puolestaan vakuuttaa, että hänen isänsä on ostanut nuken, joka löytyi palaneen museon raunioilta.

     *     *     *

Lapset lähtevät Mélièsien luokse selvittämään asiaa, ja he kertovat mama Jeannelle eli Georgesin vaimolle mikä on ongelma. Jeanne tietää yhtä vähän nukesta kuin lapsetkin, mutta epäilee, että he kummatkin ovat varkaita. Hugo on varastanut nuken ja Isabelle avaimen, sillä hän oli ottanut sen luvatta kummitädiltään ja ripustanut kaulaansa.

Vähitellen sotku selviää - ja tulee esiin, että Georges Méliès on rakentanut nuken ennen Saksan ja Ranskan sotaa. Sodan aikana nukke sitten katosi, eikä siitä jäänyt jäljelle kuin vara-avain, joka oli Jeannella. Lopulta kirjan lopulla nukke palaa takaisin tekijälleen.

Ennen loppua on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon. Hugolle ja Isabellelle selviää esimrekiksi, että Geoerges Méliès on (ollut) kuuluisa henkilö 10-20 vuotta sitten, mutta sitten hänen luultiin kuolleen junaonnettomuudessa. Méliès oli romahtanut henkisesti täysin, kun sodan aikana hänen sadat elokuvansa olivat tuhoutuneet, ja hän oli menettänyt elinkeinonsa. Lisäksi Lumiéren veljesten elokuvat olivat sivuuttaneet teknisesti paljon heikommat Mélièsin lyhytelokuvat.

Viimeinen Mélièsin elokuva, jota oli näytetty julkisesti 10 vuotta aiemmin oli ollut "Matka kuuhun", jonka rekvisiittaan kuului juuri sellainen kuu-ukko kuin minkä Automata oli piirtänyt. Toisin sanoen Georges Méliès oli se, joka nuken oli rakentanut ilmeisesti ikään kuin muistoksi uralleen elokuvantekijänä.

Toimeentulonsa hän tämän jälkeen sai myymällä pieniä vieterivetoisia leluja Montparnassen rautatieasemalla Pariisissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti