keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Tiainen: "Khao Lakin sydämet" (2013)

15-vuotias helsinkiläistyttö Emma lentää isoäitinsä kanssa Thaimaahan, Khao Lakiin. Mutta ei ensimmäistä kertaa, sillä 6-vuotiaana, Tapaninpäivänä 2004 hän menetti koko perheensä tuhoisassa luonnonkatastrofissa.
 

Tällä reissulla Emma ja isoäiti eivät aio vain loikoilla auringossa, sillä heillä on tehtävä: Operaatio Hengenpelastaja. He aikovat etsiä käsiinsä sen paikallisen miehen, joka aikoinaan pelasti Emman vesimassoista, hiuksista vetämällä.
 

Paikan päällä Emman muistot vuosien takaa tulvahtavat mieleen. Hienovaraisesti ja latautuneesti kirjoitetuissa takaumissa kerrotaan siitä miltä tuntuu, kun ihminen joutuu äärimmäisen eteen.
 

Tunteet ovat pelissä myös kun Emma tapaa Lukaksen, mukavan ruotsalaisen pojan, joka hänkin on tsunamin selviytyjiä. Kohtalotoverit ymmärtävät toisiaan, ja romantiikkaa on pian ilmassa. (Takakansi)

     *     *     *

Marja-Leena Tiaisen "Khao Lakin sydämet" (2013) on kirjoitettu suomalaisia, ja koko maailmaa koskettavasta aiheesta, ja uskon että monet pitävät kirjaa koskettavana. Itse aiheen käsittely on kuitenkin tavanomaista, mielenkiinnotonta ja poroporvarillista. Sellaiselle joka ei ole koskaan kuullut vuoden 2004 tsunamista kirjaa ehkä voi suositella. Toisinaan kirja on kuin kansalaisen vuosikirja "Mitä Missä Milloin" (2005) luetellessaan tilastotietoja tuolloiselta Tapaninpäivältä Thaimaasta.

Kirjan juoni on ohuttakin ohuempi Emma ja isoäiti aikovat etsiä käsiinsä 6-vuotiaan Emman puuhun pelastaneen hotellin työntekijän. Ja tietysti Sanouk lopulta löytyykin ja mummo iskee kuin protituoidulle kirjekuoren kouraan. - Ei ole hirveän uskottavaa, että Emma muistaisi pelastajansa tai edes mieltäisi kaoottisen tilanteen niin, että hänet oli joku pelastanut. Ennemmin hän vain jotenkin onnistui selviytymään hotellin katolle toisin kuin pikkuveljensä Kasper vanhempansa ja toiset isovanhempansa.

Tämän ajan henkeä "Khao Lakin sydämet" -kirjaan on tuotu mm. Facebookin avulla. Lapset / nuoret koko ajan - lomallakin - roikkuvat aina tilaisuuden tullen tietokoneen tai tabletin kimpussa. Esimerkiksi Emma tutustuu kentällä samanikäiseen Venlaan, joka majoittuu perheineen samaan hotelliin. Heistä tulee Facebook-kavereita. Jo ennen sitä Venla on saanut Eetu-nimisestä pojasta kaverin, mutta kun paljastuu, että Eetulla onkin tyttöystävä ym., Eetu ei kelpaa enää edes Facebook-kaveriksi. Vastaavasti Emma saa ruotsalaisesta Lukasista kaverin, joka saattaa tulevaisuudessa olla enemmänkin kuin vain kaveri. Tosin Emma tuntuu olevan enemmän kiinnostunut kotimaassa olevasta Tuukasta.

Pientä eroottista viritystäkin on iltaisella merenrannalla, kun Eetun käsi vilahtaa Venlan housuihin. Tyttö ei tosin ole kovin ihastunut interventiosta. Ja samassa äiti Anna-Kaisa jo huuteleekin pimeälle rannalle karannutta tytärtään ja tilanne kuivuu kokoon.

     *     *     *

Mummin ja Emman sekä Millan ja Jussin matka Khao Lakiin on kuvattu eräänlaisena pyhiinvaellusmatkana paikalle, jossa Emman lähes kaikki lähimmät sukulaiset kuolivat 8-vuotta aiemmin yhdellä kerralla.  Tekstistä voi päätellä, että Emma on käynyt tsunamin jälkeen jo kerran aiemmin Thaimaassa eli 15-vuotias tyttö on nyt kolmatta kertaa maassa. Sen lisäksi hän kiertänyt kaikki Pohjoismaat, Kreikan, Espanjan, Kyproksen ja Italian eli hän on ehtinyt käydä noin 10 maassa.

Ehkä tämäkin on tyypillistä tälle päivälle. Osa lapsista ja teineistä käy pari kertaa ulkomailla vuodessa, ja osa ei sitten käy käytännöllisestä katsoen koskaan. Erot ääripäiden välillä ovat aina vain suuremmat.

Kolmas seikka joka kiinnittää huomiota on, miten lomaa vietetään. Koko ajan, joka päivä, on kaikenlaista virikettä ja aktiviteettia. Lomallakin täytyy koko ajan tehdä ja suorittaa, mihin nuoret totutetaan. Aktiviteetteihin kuuluu myös vaivihkainen, salaapäin harjoitettu juopottelu ja kuteminen rannalla.

     *     *     *

Kirja kerronnassa vuorottelevat kuvaukset vuoden 2004 Khao Lakista ja samasta paikasta tämän päivänä näkökulmasta. Häiritsevää on, että Emma - muka - muistaa kaiken sen, mitä Tapaninpäivänä ja sen jälkeen tapahtui. Totuus on, ettei 6-vuotias voi muistaa jäsentyneesti tällaista määrää asioita.

Oli niin tai näin - lopulta menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat:

"Emma oli piirtämässä (Phuketissa) ensimmäistä sydäntä hiekkaan, kun Milla (täti) ja Jussi (hänen poikaystävänsä) pääsivät paikalle. Toinen sydän oli valmis, kun isoäiti tuli.

Vielä kolmas sydän. Emma kirjoitti ensimmäiseen 'Äiti' ja asetti lapaset sydämen keskelle. Sitten hän kirjoitti 'Isä' ja laskosti hiekalle punaisen kaulaliinan Kolmanteen sydämeen hän kirjoitti 'Kasper'." (s. 159-160)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti