keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 328: "Eräänä yönä yhden aikaan"

Kirjoitan tätä eräänä yönä yhden aikaan. Heräsin yöllä ulkoa tuleviin auton kiihdytysääniin - ja siihen, että minun oli hieman vilu. Olenkohan vilustunut? Toivottavasti en.

Join puoli mukia hieman liian haaleaa kahvia ja katsoin samalla "Boogeyman" -elokuvan loppuun, jonka katsomisen aloitin eilen aamulla, mutta jouduin jättämään sen kesken, kun lähdin töihin. Oikein sopivaa katseltavaa aamutunneilla, jolloin möröt ovat liikkeellä.

Minulla oli alkuillasta vielä mielessäni jotain, josta aioin kirjoittaa, mutta nyt en enää muista mitä. Joten annan asian olla .. eikä vaihtoehtoja ainakaan sen suhteen taida olla. 

Ai, niin. Yhdestä kuvasta minun ainakin piti kirjoittaa. Oikein hienosta kuvasta, jonka voi tulkita kahdella vastakkaisella tavalla. Ihailen kuvan ottajaa, vaikka epäilenkin, ettei hän ole keksinyt ideaa ihan yksin vaan on kopioinut sen jostain.

     *     *      *

Kuvassa on luultavasti nainen - tai joku muu Jeesus-hahmo - joka ikään kuin roikkuu ristillä, mutta kuvan voi tulkita ihan toisellakin tavoin. Joku on kenties vain ripustamassa jotain seinälle. Nerokas oivallus, oikein hyvä. Kuinkahan moni tajusi - ja varsinkaan heti - mistä oli kyse? Epäilen ettei kovin moni.

Hahmopsykologiassa - tai psykologian oppikirjoissa - on useita samanlaisia kuvia, jotka esittävät samaan aikaan useita eri asioita. Niiden on tarkoitus osoittaa lähinnä vain se, että ihmisellä on taipumus kehystää / hahmottaa asia aina jollain tavalla.

Muistan erään kuvan, jonka voi nähdä joko pupuna tai naisena. Oletuksena kai on, että miehet näkevät kuvassa ennemmin viettelevän naisen kuin söpön pupun.

Entä tämä kuva? Luulen että oletuksena on, että ihmiset näkevät 99%:sesti kuvassa jonkun ripustamassa jotain seinälle. Kun kuvaa katsoo hieman .. viistoon, näkee siinä sen toisen tulkintamahdollisuuden. Jokin pieni häivähdys saa epäilemään, että kuva on lavastettu.

     *     *      *

Hyppään nyt asioiden edelle, mihin syntiin syyllistyn turhan usein, mistä aiheutuu monenlaisia ongelmia.

Kerron nyt vain siitä, miten assosioin asioita mielessäni. Mieleeni tulee absurdi ajatus siitä, että kuva on viesti minulle, eräänlainen huomautus, muistutus tai kysymys siitä, miksen ollut käynyt eräässä taidenäyttelyssä, jossa minun olisi ehkä ollut syytä käydä. (Ei siitä sitten sen enempää.)

En tosin ymmärrä, miksi minun olisi tullut käydä tuossa näyttelyssä, johon en ollut saanut edes kutsua. (Sillä enhän käy edes taidenäyttelyissä, joihin saan toistuvasti kutsuja.)

Toisaalta kuva viestii jotain mikä on aivan ristiriidassa edellisen tulkinnan tai ajatuksen kanssa. Kuvassa näyttely ikään kuin vasta syntyy tai sitä ollaan pystyttämässä. Siis mitään näyttelyä ei ehkä ole vielä edes olemassa. (Tässä ei tietysti ole mitään järkeä.)

Piilomerkitys on kuitenkin kaikkein häiritsevin, eli se jonka havaitsee ehkä 1 % katsojista, jotka osaavat katsoa kuvaa oikein tai toisella tavalla, mikä herättää kysymyksen, miksi kuvassa täytyy olla tällainenkin taso.

Onko kyse kenties pilasta, huijauksen tuomasta nautinnosta tai vain halusta osoittaa omaa älykkyyttään ja nokkeluuttaan? Kenties kyse on vain halusta tehdä silmänkääntötemppu, mikä tuottaa jonkinlaista älyllistä tms nautintoa.

     *     *      *

Suomen historian tunnetuin silmänkääntäjä oli viime vuosisadan vaihteessa Itä-Suomessa kierrellyt ja elänyt Kuikka-Koponen. Kenties tämän tämän päivän koijarin tai huijarin tarkoitus on olla myös suosittu ja ihailtu muiden silmissä? Vaiko vain minun silmissäni?

Mietin sitä - ja menen nukkumaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti