keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 329: "Tänään olen väsynyt"

Toisinaan todella ihmettelen, miten hyvin ihminen oikein tuntee itseään, saati sitten muita. Tulin pari tuntia sitten kotiin, olin hyväntuulinen ja tunsin olevani voimissani niin kuin vain ikäloppu kirjastonhoitaja voi olla.

Olin hakenut postista - pitkästä aikaa - kirjakauppa Amazonin paketin, jossa oli ilokseni mm. Richard Linklaterin elokuva "A Scanner Darkly" (Hämärän vartija, 2007), jota en harmikseni ollut löytänyt reilu viikko sitten Filmtownin kokoelmista, joten jouduin ostamaan sen.

     *     *      *

Panin elokuvan pyörimään ja kahvin tippumaan. Katsoin elokuvan prologin, mikä oli sivullisen silmin hulvattoman hauska ja samalla traaginen. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa päähenkilön kanssa samassa huushollissa asuva Jim Barris (Robert Downey) on harhojensa vallassa. Hän kuvittelee, että suuri lauma kirvoja on hänen kimpussaan - ja hän seisoo tuntikausia suihkussa ja vie sinne koiransakin, josta löytää samoja ötököitä. Naurattaisi jos ei itkettäisi.

Pari minuuttia katseltuani minuun iskee sietämätön väsymys, väsymyksentunne. En usko aluksi, että olen väsynyt. Päätän mennä hetkeksi pitkäkseni. Herään parin tunnin kuluttua ja alan kirjoittaa tätä. Kahvi on jo ehtinyt jäähtyä, mutta juon kuitenkin sitä, koska ei ole mitään järkeä keittää uutta, kun vanhakin on juomatta. Elokuvan katsomisen jätän myöhempään, ehkä huomiseen. Sen sijaan alan kirjoittaa tätä.

      *     *      *

Katson ikkunasta ulos. Ikkunani alla on ollut kohta viikon auton lämpötolppaa vasten nojallaan hipsteri-pyörä, joka ei tunnu kuuluvan kelleen. Pyörä on vanha, norjalainen Goldie, jonka merkkinen pyörä minullakin oli joskus hyvin kauan aikaa sitten. Ostin sellaisen kolarin jälkeen, jossa olin heittää henkeni.

Aluksi pyörä oli viereistä tolppaa vasten, mutta sitten edellisen tolpan haltija siirsi sen seuraavaa tolppaa vasten. Satuin näkemään tilanteen, sillä olin juuri lähdössä lähikauppaan ja vilkaisin juuri samalla hetkellä ikkunasta ulos. Aluksi luulinkin, että se oli pyörän siirtäneen naapurin naisen pyörä. Niin ei kuitenkaan ollut.

Pyörä on kummallinen hybridi, sillä vaikka sillä on Goldien runko, sen takapää on koottu vanhoista pyöränosista. Ensimmäiset omat pyöräni olivat samanlaisia sekasikiöitä.

     *     *      *

Eilen kohtasin toisen kummallisen esineen silmieni edessä. Ja se oli lapio, ja se oli paikassa, jossa se ei ollut koskaan ennen ollut, eikä sen paikka ollut ainakaan siinä. Menin aamulla pyörävarastoon, joka on talon päädyssä kellarikerroksessa. Varaston oven vieressä se jökötti - ja tuskin pääsin varastoon, kun se ojenteli ainutta jalkaansa häiritsevästi. Iltapäivällä lapio oli kadonnut tai joku oli nostanut sen varastonpuolelle.

Kolmas kummallinen asia, johon katseeni on parin viime päivän aikana toistamiseen osunut on ollut tumma hahmo rannalla. En ymmärrä mitä se siellä tekee. Kolmena kertana, kun olen ollut uimassa, se on kuikuillut noin 100 metrin päästä vastarannalta. Ihan kun etsisi jotain rantapöpeliköstä.

Ja joka kerta se on häipynyt rannalta ennen kuin olen ehtinyt nousta vedestä ja lähtenyt lompsimaan takaisin kotia kohti.  - Enkä jaksa olla ihmettelemättä myöskään kahta harmaalokkia, jotka ovat - tai ainakin toinen niistä - aina seuranani rannassa.

Välillä lokit, tai toinen niistä, on hyvin aggressiivinen, syöksyy kohti ja kääntyy parin metri päässä päästäni viime tingassa ylöspäin ja pitää samalla pahaa ääntä. Sillä on pesä läheisillä rantakivillä, mutta pesä on sen verran kaukana, ettei - ainakaan aiempina vuosina - ihmisten läsnäolo ole sitä häirinnyt. Toisin on nyt. Tai sitten se vain esittää .. sille toiselle lokille.

Eilen lokki ei piitannut minusta, eikä sitä toista lokkia näkynyt missään. Se on ilmeisesti kyllästänyt hyökkäilemään, kun on huomannut, ettei siitä ole mitään vastaavaa hyötyä tai kun sillä ei ollut itselleen sopivaa yleisöä läsnä. En ole piitannut ökylinnun puuhailuista vaan olen antanut sen rauhassa ilmaista vihamielisiä tunteitaan minua, ihmistä, kohtaan.

      *     *      *

Eilen menin järveen poikkeuksellisesti saunan kautta. Kerrostalon C-rapun alakerrassa on tiistai-iltaisin ns. lenkkisauna, ja ensimmäistä kertaa tänä kesänä päätin mennä sen kautta uimaan.

Saunassa ja pukuhuoneessa oli joukko muitakin miehiä, ja kun pääsin lauteille asti, huomasin edustavani kielellistä vähemmistöä, sillä kolme muuta miestä olivat talossa asuvia virolaisia rakennustyömiehiä.

Yritin houkutella muita mukaani uimaan, mutta miehet - tai yksi heistä - piti minua hulluna, kun menin niin kylmään veteen. Olin sanonut, että vesi on noin 14-15 -asteista. Yhden virolaismiehen asunnossa oli kuulemma yhtä kylmää, eikä siellä tarjennut. Sanoin että sellainen homma hoituu helposti, kun panee vaatteita lisää päälleen. Paljon kurjempaa on se, että on liian kuuma. Ja siinä me istuimme kymmenisen minuuttia ja juttelimme.

Sitten lähdin uimaan. Kun palasin rannasta, miehet istuivat vielä talon seunustalla ja joivat olutta. Ajattelin mielessäni, että en olisi itse pystynyt istumaan niin pitkään saunan jälkeen ulkona paikallani. Toista oli käydä järvessä uimassa, sillä liikkuessa viimeistään tuli aina lämmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti