sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 335: "Asetelma hiekkarannalla - taidetta?"

Kävelin yksikseni hiekkarannalla ja äkkiä näin edessäni .. esteen? Joku oli rakentanut tielleni kummallisen rajatun alueen, jonka keskellä oli jonkinlainen ämpäri.

Oliko joku rakentanut tässä kenties hiekkalinnaa? Ei sittenkään...

     *     *     *

Näin tänään merenrannalla mielenkiintoisen, kenties symbolisen, taideteokseksi nimetyn asetelman, vaikka en pitänyt sitä ainakaan itse taiteena.

Rajatun n. 1 m x 1 m suuruisen alueen sisään, valkoiselle hiekalle, oli rakennettu erikoinen tai oikeastaan aika tylsä asetelma, jossa ei ollut paljonkaan mieltä.

Asetelmassa oli kaksi kiveä (iso ja pieni), jotka näyttivät hohkakiveltä, joka on sellaista höttöistä, tulivuorenpurkausten yhteydessä syntynyttä kiveä, jonka sisällä on kaasukuplia, mikä tekee siitä kevyen niin että se kelluu veden- tai merenpinnalla.

     *     *     *

Joku, oletettavasti taiteilijana itseään pitänyt henkilö, oli maalannut kenties Tikkurilan 5 litran maaliastian siniseksi sankoja myöten. Tämä oli luultavasti koko 'teoksen' ydin - astia. Astia oli kuin nainen vaikkapa Suomi-neito. Ja muistutuksena Ruotsin vallan aikaisesta menneisyydestä astian pohjalla oli kuivunutta keltaista maalia.

Suomi-neito oli asetettu EU-tunnuksella varustetun, reiällisen harkkotiilen kappaleen päälle, siten että astia näytti roikkuvan ilmassa tyhjän päällä. Tosin alla oli tietysti valkoista hiekkaa, jota meri koversi.

     *     *     *

No, teoksen viesti oli selvä ja suoraviivainen. Tulevaisuus on jossain höttöiseen kiveen hakattuna. Rannalta katsottuna kivet olivat astian oikealla puolella tai ilmansuuntina ajateltuna idässä.

Kun veden- tai merenpinta esimerkiksi ilmastomuutoksen seurauksena nousee, pinnalle jäävät vain hohkakivet. Ensimmäisenä veden alle jää EU, sitten Suomi-neito ja lopuksi astiakin täytyy suolaisesta nesteestä.

Kivet ajelehtivat ilma- ja merivirtojen mukana milloin minnekin. Lopulta eroosio kai hajottaa nekin ja jäljellä on vain vettä tai meri. Maailmanloppu on tässä tapauksessa kaiken alku uudelleen .. tai yhä uudelleen ja uudelleen. Tai miten vain asian haluaa ymmärtää tai olla ymmärtämättä.

     *     *     *

 .. jäin miettimään vielä vaihtoehtoista tulkintaa esineille. Miksi joku oli tuonut ne varta vasten juuri tähän paikkaan? Olivatko ne tarkoitettu kenelle tahansa ohikulkijalle, siis myös minulle? Miten henkilö, joka oli tuonut ja asetellut esineet paikoilleen, oli ajatellut muiden suhtautuvan niihin?

En osaa vastata itse muotoilemiini kysymyksiin, ja ehkä niin on tarkoitus ollakin. 'Taiteilija' ei ole tuonut esineitä rantaan mistään syystä. Ne vain ikään kuin ovat siellä vastentahtoisesti. 'Taiteilija' on käyttänyt jumalallista luomisvaltaansa ja asettanut ne vain jotenkin siihen, ärsyttävästi, tielleni ja pakottanut minut pysähtymään niiden eteen.

Huomaan että sinisessä astiassa on otin. Voisin nostaa siitä kuin paroni von Münchausen itseään hiuksista. Joku on - tässä - selvästi nostanut itseään hiuksista. Ja vain tuppo on jäänyt käteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti