sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Vaala: "Juurakon Hulda" (1937)

"Juurakon Hulda" (1937) on Valentin Vaalan ohjaama Hella Wuolijoen nimellä Juhani Tervapää kirjoittamaan menestysnäytelmään perustuva suomalainen elokuva vuodelta 1937. 

Tarina kertoo köyhän ja ylenkatsotun, mutta ylpeän ja omanarvonsa tuntevan hämäläisnaisen sosiaalisesta noususta opiskelun ja muun itsensä kehittämisen kautta. (Wikipedia)

* * *

"Juurakon Hulda" on 1930-luvun työläiselokuva kansakoulun ja vähän opistoa käyneestä naisesta, joka tuli maalta kotiapulaiseksi tai sisäköksi porvarisperheeseen. Tuohon aikaan naisia alkoi olla joukoittain myös teollisuudessa, mutta maalaistytöt sijoittuivat usein juuri perheisiin, ja tekivät töitä vaihtelevin pestein. Hulda (Irma Seikkula) oli onnekas sillä hän pääsi sattumalta tuomari Soratien (Tauno Palo) sisäköksi ja hän saattoi työn ohessa vapaasta sivistää itseään. Taloustyöt eivät häntä liiaksi rasittaneet, sillä yhden (poika)miehen taloudessa oli kaksi muutakin naista.

Elokuvaa on herkullista verrata 1990-luvun "Tulitikkutehtaan tyttöön", jonka työläisnainen Iris (Rukka) on perin erilainen kuin Juurakon Hulda. Iris ei ole kiinnostunut sosiaalisesta noususta ja itsensä kehittämisestä ainakaan samassa mielessä kuin Hella Wuolijoen Hulda. - Elokuvien rinnastaminen toisiinsa tuo esiin aika hätkähdyttävän näköalan myös 2000-luvun Suomeen: ei teknologinen ym. kehitys loppujen lopuksi ole muuttanut Suomea kovinkaan paljon, eikä kehitys ole ollut aina kehitystä eteenpäin.

* * *

Siinä missä Aki Kaurismäen kieli on laistaan lakonista ja vähäeleistä Hella Wuolijon kieli on ylenpalttisen vuolasta ja viiltävää, ja kieltämättä: kun näitä kahta elokuvaa teksteinä vertaa toisiinsa, Kaurismäki jää erinomaisuudestaan huolimatta kauas Wuolijoen taakse, eikä Hellaa ole kukaan muukaan tähän mennessä vielä ylittänyt ja tuskin ihan heti ylittääkään.

Ainoat kirjat joita Iris lukee ovat äidin syntymäpäivälahjaksi aina antamat 'Angelica' -sarjan kirjat. Huldan on mahdollista käyttää sivistyneen tuomarin laajaa kotikirjastoa opintojensa tukena. Kummatkin naiset ovat yksinäisiä, mutta Huldalle se ei ole mikään ongelma: hänellä on elämässään tavoitteita, joita kohti hän askel askeleelta kipuaa - ja lopulta hän pääsee osaksi sivistyneistöä ja poliittista eliittiä. Iris ei saa edes omia asioitaan hoidettua, ja hänen käyttämänsä keino miehiä vastaan on juutalais-kristillinen kosto.

Suurin piirtein samoista lähtökohdista 1930-luvun Hulda päätyy SDP:n kansanedustajaksi ja Iris 1990-luvulla vankilaan. Siinäpä sitä 2000-luvun päättäjille miettimistä, mihin heidän omat tyttärensä ja lastenlapsensa päätyvät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti