sunnuntai 24. elokuuta 2014

Arvelo: "Kultainen vasikka"(1961)

"Kultainen vasikka" (1961) on Ritva Arvelon ohjaama elokuva - ja hänen ainoa elokuvaohjauksensa. Hän oli ohjannut näytelmän aiemmin teatterissa. Elokuva perustuu Maria Jotunin näytelmään "Kultainen vasikka".

Tarinan tapahtuma-ajankohta on 1. maailmansodan aika, ympäristönä Porvoo. Tarina kertoo keinottelemaan ryhtyvistä ihmisistä, jotka unelma nopeasta rikastumisesta sokaisee. (Wikipedia)

     *     *     *

On tuskin sattumaa, että Yle TEEMA eilen illalla lähetti peräjälkeen kaksi kotimaisen elokuvan klassikkoa, Risto Jarvan "Mies joka ei osannut sanoa ei" (1975) ja Ritva Arvelon "Kultainen vasikka" (1961). Kummatkin ovat moraliteettejä, jotka keskittyvät yhteen suureen sosiaaliseen ryhmään, Jarva työväestöön ja Arvelo porvaristoon.

Kummatkin elokuvat kuvaavat 1900-luvun alkupuolen modernia urbanisoituvaa ympäristöä, jossa (pikku)porvarillinen luterilainen moraali oli iskostunut syvälle ihmisten tajuntaan heidän itse sitä kunnolla edes tajuamatta.

Sen sijaan että ihmisten elämään liittyvistä kysymyksistä kunnolla keskusteltaisiin ja väiteltäisiin, puhuttaisiin, niitä vain ironisoidaan ja kaikesta tehdään pilaa. Sama ilmiö on jatkunut aina tähän päivään asti.

Viimeistään 1. maailmansota massatappamisineen - ja  heti sen perään 2. maailmansota - romahduttaa jälleen kerran täysin kristillisen arvomaailman, kun kunnon uskovaiset suurella intohimolla ja nautinnolla verissäpäin tappavat toisiaan.

Kummassakin elokuvassa "Kultaisessa vasikassa" ja "Mies joka ei osannut sanoa ei" ollaan maailmansodan - ja romahduksen - kynnyksellä, mutta kukaan ei näe eikä ole kiinnostunut siitä mitä on edessä tai ei uskalla ajatella omilla aivoillaan.

     *     *     *

Raha ja talous pyörittävät maailmaa, ja sodatkin ovat kiinnostavia vain siinä määrin, miten ne vaikuttavat ihmisten selviämiseen päivästä toiseen. Ennen muuta Maria Jotunin näytelmän "Kultainen vasikka" (1918) hahmot ovat raadollisia toistensa hyväksikäyttäjiä - ja ironista on, etteivät he poikkea paljon Jussi Kylätaskun "Mies joka ei osannut sanoa ei" (1975) -käsikirjoituksen toisistaan välittävistä ihmisistä.

Raha ja selviytymistaistelu - Darwinin ja jumalan armosta - tunkeutuu  kaikkialle. Ihmisten väliset suhteet ovat taloudellisia suhteita. Ilman työtä ihminen ei ole mitään. Pelkkä juoppo ja puliveivari, yksinäinen mies, jota tuskin huomataan.

Samanlainen nouskasmainen ja uhmakas selviämismentaliteetti, joka on näissä elokuvissa, on myös tämän päivän Suomessa, mikä johtaa siihen, että 500 000 - 1 000 000 ihmistä tulee armotta jäämään mm. luterilaisen kirkon siunauksella ja poliittisten puolueiden päätöksillä jälleen kerran muiden jalkoihin. Miljoona turhaa ihmistä rikkoo työväestön ja heidän kanssaan ikuisessa liitossa olevan porvariston idyllin.

     *     *     *

Ritva Arvelon "Kultainen vasikka" (1961) on omaperäinen elokuva, jonka käyttämät elokuvalliset keinot poikkeavat valtavirrasta. Siinä on esimerkiksi paljon kohtauksia, joissa ei ole ollenkaan dialogia vaan vain seurataan sitä, mitä ihmiset tekevät. Vastapainoksi on paljon myös sisäistä monologia, jolloin liikutaan päähenkilön Eedit Ahlroosin (Aino Mantsas) pään sisällä, joka jossain vaiheessa tuntuu vinksahtavan pahemman kerran, eikä hän ole ainoa, ja alkavan mitata kaikkea vain rahassa. - Jostain ihmeen syystä naiset tuntuvat olevat paljon miehiä pahempia?

Lopulta koko elokuva on kuin yhtä suurta, ahneuden kuoleman syntiä käsittelevää moraliteettia. Ja niin kuin kaikissa moraliteeteissa, tässäkin osoitetaan tie ulos ahneudesta. Ironisesti se vain tapahtuu sekin talouden kautta. Kun 1. maailmansota loppuu, samanlaiselle ahneudelle kuin minkä sotatalous ja mustapörssi tarjosivat, ei ollut enää sijaa rauhanajan Suomessa.

Näytelmä on mm. hyvä muistutus siitä, että ns. 20 perhettä eli Suomen rikkaimmat suvut ovat lähes kaikki rikastuneet poikkeusolojen aikana ja usein käyttämällä laittomia keinoja. Törkeydellä ja röyhkeydellä ja ulkoisesti sivistyneellä käytöksellä menestyy.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, miten Eedit hakeutuu arvoistensa miesten ennen muuta liikemies Maunu Someron (Joel Rinne) seuraan, jotka voivat tarjota hänelle rahaa ja valtaa, mitä oma aviomies Herman (Toivo Mäkelä) ei pysty tarjoamaan. Vaikka Maunu on perinteinen viettelijä, Eedit on se joka haluaa tulla vietellyksi. Valssiin tarvitaan kaksi.

Silti kaikesta huolimatta lopussa puolisot löytävät taas toisensa, kun ei oli sitä, joka heidät erotti eli raha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti