sunnuntai 31. elokuuta 2014

Bier: "Kosto" (In a Better World, 2010)

Kahden tanskalaisperheen elämä kiertyy oudolla tavalla koulukiusaamisen ja siitä seuranneen kostonkierteen kautta toisiinsa. Perheiden kaksi varhaisteiniä poikaa tutustuu toisiinsa ja toisen pojan kostonvimma alkaa elää omaa elämäänsä. Keskiluokkaisten ihmisten yksinäisyys, hauraus ja suru kuoleman edessä ilmenee niin nuorten kuin aikuisten kyseenalaisena häiriökäyttäytymisenä. (IMDb:tä mukaillen)

"Kosto" (2010) on draamaelokuva ja trilleri, jonka on kirjoittanut Anders Thomas Jensen ja ohjannut  Susanne Bier. Elokuvassa näyttelevät Mikael Persbrandt, Trine Dyrholm, and Ulrich Thomsen.

Tarinan tapahtumat sijoittuvat pieneen tanskalaiseen kaupunkiin ja pakolaisleiriin Afrikassa. (Wikipedia)

     *     *     *

Ohjaaja Susanne Bier on tarttunut melkoiseen tabuun puuttuessaan elokuvassaan "Kosto" (2010) hyväosaisten ja itseään muita parempina pitävien ja korkeampaa moraalia edustavien ihmisten häiriökäyttäytymiseen. Kyse on juutalais-kristillisen kulttuurin yhdestä pahimmasta kipupisteestä, mikä liittyy suhtautumiseen kostamiseen ja väkivaltaan. Käyttäytymiseen joka pahimmillaan johtaa muiden ihmisten vahingoittamiseen ja tappamiseen.

Elokuvassa perheiden pojilta Christinilta (William Jøhnk Juels Nielsen) ja Eliakselta (Markus Rygaard) karkaa mopo käsistä - ja niin käy hieman aikuisillekin. Korkeinta profiilia elokuvassa pitää yllä 'Wallander' -elokuvista tuttu Mikael Persbrandt, joka esittää Eliaksen isää Antonia.

Anton on paljon poissa kotoa, sillä hän työskentelee pakolaisleirillä lääkärinä jossainpäin Afrikkaa, mutta on Skypen kautta lähes päivittäin yhteydessä perheeseensä. Jopa Anton kohtaa tilanteen, jossa välillisesti aiheuttaa yhden naisia huvikseen tappavan heimopäällikön BigMacin kuoleman tai pahoinpitelyn. Hänellä yksinkertaisesti napsahtaa päässä.

     *     *     *

Pääasiassa elokuvassa kuitenkin seurataan sitä, mitä tapahtuu pikkukaupungissa. Äitinsä kuoleman katkeroittama Christian purkaa vihaansa ja pahaaoloaan poikaan, joka kiusaa Eliasta. Hän pieksää yhtenä aamuna koulunvessassa Sofuksen sairaalakuntoon hakkaamalla tätä pyöränpumpulla ja uhkaamalla veitsellä.

Elias ja Christian valehtelevat niin vanhemmille kuin poliisille veitsenkäytöstä ja näin pojat ilmeisesti välttävät koulusta erottamisen. Sana sanaa vastaan, ja Sofus oli se, joka oli koulukiusaaja. Pojat vain hyvien perheiden kostajia, joille annettiin tekonsa anteeksi.

Kostonkierre koulussa katkeaa aivan niin kuin Christian oli olettanutkin. Riittävän kovilla keinoilla pahikset saadaan kuriin.
 
     *     *     *

Samanlainen tilanne kuitenkin toistuu, kun Eliaksen isä on Afrikasta käymässä kotonaan. Leikkikentällä Eliaksen nuorempi veli ja vieras poika riitelevät keinusta ja lyövät toisiaan. Anton menee ja erottaa pojat toisistaan. Tällöin paikalle saapuu  toisen pojan isä, joka lyö Antonia kasvoihin, mihin Anton ei kuitenkaan reagoi mitenkään vaan antaa asian vain olla.

Pojat, Elias ja Christian, jotka ovat myös paikalla ihmettelevät miehen käytöstä. Miksi tämä ei puolusta itseään - ja lyö takaisin. Anton yrittää selittää, ettei siitä olisi ollut mitään hyötyä ja hän olisi tehnyt itsestään vain samanlaisen moukan kuin oli se toinen  mies.

Pojat toisaalta ymmärtävät ja toisaalta eivät ymmärrä Eliaksen isää. Tilanne johtaa siihen, että pojat selvittävät päällekarkaajan henkilöllisyyden ja vaativat Antonia tekemään asialle jotain. Pojat ja isä menevätkin tapaamaan tätä Lars-nimistä miestä, joka käyttäytyy samalla tavoin kuin aiemminkin. Hän alkaa uudelleen lyödä ja läpsiä Antonia, joka ei puutu miehen käytökseen.

Pojat vaativat jälkikäteen Antonia ottamaan yhteyttä poliisin tai tekemään jotain. Anton ei kuitenkaan hyväksy minkäänlaista väkivaltaa. Tästä seuraa se, että pojat ottavat ohjat omiin käsiinsä ja päättävät kostaa Larsille tämän käytöksen. Samalla tavalla kun he kostivat Sofukselle.

Tällä kertaa he keksivät rakentaa pommin, jolla aikovat räjäyttää miehen auton. Tilanne kuitenkin riistäytyy käsistä, kaikki ei mene suunnitelmien mukaan vaan Elias loukkaantuu attentaatissa, kun hän yrittää pelastaa kaksi sivullista, jotka ovat joutua räjähdyksen keskelle.

     *     *     *

Poikien käytös johtaa poliisitutkintaan, mutta ilmeisesti edes mitään syytteitä ei nosteta, koska pojat ovat alaikäisiä. Heitä ei myöskään eroteta koulusta tai toisistaan vaan kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.

Tapauksessa ei kukaan selvästikään opi mitään vaan niin nyt on vain sattunut käymään, ja tapahtuneen kanssa on vain elettävä eteenpäin. Vanhemmat ovat helpottuneita, että kelleen ei käynyt pahemmin. Elias toipuu vammoistaan - ja pommin rakentanut Christian pääsee kuin koira veräjästä. Pojathan ovat vain poikia, vai miten se oli.

     *     *     *

Elokuva ja sen tapa käsitellä asioita herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Pohjoismainen kulttuuri, ei vain Tanskassa vaan myös Suomessa, on passiivisen ja piilevän väkivaltainen, mikä helposti purkaantuu sellaisina hallitsemattomina tekoina, mitä elokuvassa esitetään.

Esimerkiksi koulusurmat ovat loogista jatkoa elokuvan esittämille tavoille suhtautua välinpitämättömästi lääkärin- ja insinöörinlasten harjoittamaan väkivaltaan.

Välinpitämätön suhtautuminen tietynlaiseen väkivaltaan selvästi juontaa siitä, että mm. poliisin ja armeijan harjoittama järjestäytynyt väkivalta on hyväksyttyä. Yksilötasolla ja perheiden arjessa sama väkivalta saa elokuvassa kuvattuja muotoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti