perjantai 22. elokuuta 2014

Borchers: "Maissilapset" (2009)

Onneton aviopari, mies ja nainen, kohtaavat matkallaan joukon murhaavia lapsia, joiden kulttiin kuuluu 'Hänen Joka Kävelee Ruusun Takana' -nimisen otuksen palvonta. Pyhänä kulttikirjana lapset käyttävät kaikille tuttua "Raamattua". (IMDb:tä mukaillen)

"Maissilapset" (2009) on TV:tä varten tehty kauhuelokuva, jonka on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut Donald P. Borchers ja se perustuu Stephen Kingin samannimiseen novelliin vuoden 1977. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Gatlinin kaupunkiin Nebraskassa. Elokuva keskittyy matkustavaisen pariskunnan Vickyn ja Burtin kuvaamiseen, siihen miten nämä onnistuvat säilymään hengissä kohdattuaan joukon murhanhimoisia lapsia, jotka palvovat 'Hänen Joka Kävelee Ruusun Takana'  ja jotka ovat ohjelmoituja tappamaan kaikki kaupungissa liikkuvat aikuiset. (Wikipedia)

     *     *     *

ELOKUVA TULEE TÄNÄÄN FOXILTA KLO 23:40. EDELLINEN FILMATISOINTI ON VUODELTA 1984.

     *     *     *

Verrattuna edelliseen Stephen King -adaptaatioon ei Donald P. Borchersin versio "Maissilapsista" (2009) ole ainakaan huonompi. Tosin mielikuvani Fritz Kierschin "Maissilapsista" (1984) ovat vuosien takaa.

Se mikä minusta elokuvassa oli erityisen positiivista, oli avioparin vuorovaikutuksen kuvaaminen elokuvan alussa - ja sen aikana - aina siihen asti kunnes tumma kaunotar Vicky Stanton (Kandyse McClure) tapetaan Gatlinin pääkadulla autoonsa. Kohtaus on vaikuttava, vaikka siinä olisi voinut käyttää cut up -tekniikkaa, jolloin kohtausta olisi saanut pidennettyä.

Ja tässä elokuvassa on muutamia muitakin hienoja spektaakkelimaisia kohtauksia, jos sellaisista pitää. Elokuvailmaisuun tällaiset massakohtaukset kuitenkin mielestäni sopivat.

Burton Stantonin (David Anders) hahmo ei ehkä aivan toiminut jäätyään yksin alle 19-vuotiaita lapsia vastaan. Pitkitetty kohtaus, jossa Burton epätoivoisesti haahuilee ympäri maissipeltoa olisi voinut olla vaikuttavampi, jotain siitä jäi puuttumaan.

'Hän Joka Kävelee Maissipellon Takana' (suomeksi maissipelto käännettty jostain syystä ruusuiksi) eli lasten jumalhahmo saapuu kuin saapuukin lopulta lasten avuksi. Ohjaaja on taitavasti kuvannut Burtonin rajatilakokemusta siten, että katsojan ratkaistavaksi jätetään, onko kyse miehen harhoista vai siitä, että pellossa todella oli jotain .. ylimääräistä, muutakin kuin lapsia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti