perjantai 29. elokuuta 2014

Chappelle: "Aaveet" (1998)

150 kuollutta ja 350 kadonnutta pienessä Snowfieldin vuoristokaupungissa Coloradossa. Ja siitä kaikki vasta alkaa... (IMDb)

"Aaveet" (1998) on amerikkalainen scifi-kauhuelokuva, joka perustuu Dean Koontzin vuonna 1983 kirjoitettuun romaaniin ja sen on ohjannut Joe Chappelle. Tähtinä elokuvassa ovat Rose McGowan, Joanna Going, Liev Schreiber, Ben Affleck ja Peter O'Toole. 

Snowfieldin pikkukaupungista on jokin paha pyyhkinyt pois kaikki ihmiset. Hieman tapahtuman jälkeen on kaupunkiin saapunut syystä tai toisesta joukko ihmisiä, jotka haluavat ainakin päästä mahdollisimman pian pois paikalta. (Wikipedia)

      *     *     *

Perinteinen kummistarina tuunattunako? Sitäkin. Vainajat ja muut kummitukset ovat Dean R. Koontzin käsikirjoittamassa elokuvassa liikkeellä. Talon sisällä kuuluu ääniä ja ympärillä vilahtelee ruumiittomia aaveita, mutta paljon muutakin.

Urbaanilegendoista tuttuja kerronnallisia elementtejä käytetään myös hyväksi. Kun siskokset Lisa (Rose McGowan) ja Jennnifer Page (Joanna Going) saapuvat vanhemman siskoksen Jenniferin lapsuuden maisemiin he tapaavat vanhan taloudenhoitaja Hildan mystisesti kuolleena. Puhelin on mykkänä ja yläkerrasta kuuluu ääniä. Naiset ryntäävät talosta ulos murhaajaa pakoon. - Aivan niin kuin tutussa ja tunnetussa nykytarinassa, jota sitäkin on hieman tässä yhteydessä pelon ja kauhun tiivistämiseksi muutettu.

Useaan kertaan elokuvan aikana jokin olio liikuu vesijohdoissa ja putkahtaa sieltä esiin. Tämäkin on tuttua nykytarinoista - ja mm. Stephen King on myös käyttänyt tätä tehokeinoa. Lisa ei voi esimerkiksi istua vessanpöntölle, kun pelkää haamua. Voi, voi. Huono juttu, kun ei voi enää edes paskoa.

     *      *      *

Moderni kauhu on tässä tarinassa monissa eri muodoissa mukana, ja siinä suhteessa "Aaveet" (1998) muistuttaa toista samana vuonna ilmestynyttä John Ottmanin elokuvaa "Urbaanilegenda" (1998). - FBI:n erikoisjoukot saapuvat hyvin varustautuneina pikkukaupunkiin. Mieleen tulevat alien-elokuvat, jossa ulkoista uhkaa vastaan on varustauduttu äärimmäisillä keinoilla.

Paha on kuitenkin tällä kertaa syvällä maan sisällä, niin kuin H.P. Lovecraftin kulttitarinoissa. Ja samalla tavalla otus on fyysinen hirviö, joka uhkaa ihmisiä, ei lopulta mikään aave, vaikka se sellaisenakin ilmenee. Ja niin kuin Lovecraftin tarinoissa maanalainen otus ei ole mikä tahansa hirviö vaan jumala tai sellaisena itseään pitävä tapaus.

Loppujen lopuksi jumala ei tietysti voi olla paha, niin kuin ei VT:n jumalakaan ollut paha. Saatanan julma ja väkivaltainen vain. Jumala halusi, että ainoa, joka häneen uskoo eli tohtori Timothy Flyte (Peter O'Tool) kirjoittaa hänestä evankeliumin ja tekee hänet tunnetuksi ihmisten maailmassa. Se ei ole paljon vaadittu, ja sitähän muutkin jumalat ovat viimeisen 2000 vuoden aikana halunneet.

     *      *      *

Ohjaaja Joe Chappelle on ihastuttavan leikkisästi suhtautunut aiheeseensa - ja kerronta on toisinaan samanlaista kuin nuorten pelottelutarioissa. Aluksi luodaan monenlaisia uhkakuvia, mistä oikein voi olla kyse ja lopulta päädytään siihen, että Snowfieldiin saapunut jumala on yksinkertainen orgaaninen yhdiste, joka on tuhottavissa siten, että siihen istutetaan bakteeri, joka syö jumalan hengiltä. Ja näin tietysti myös tapahtuu.

Loppukohtaus paljastaa kuitenkin se, että jumala on vielä hengissä ja voi hyvin, ja odottaa uutta tilaisuutta päästä kertomaan itsestään ihmisille. Jumalastahan ei sitten 2. maailmansodan lopun ole monetkaan kuulleet enää mitään - ja on epäilty, että luoja-jumala on hylännyt ihmiset ja jättänyt oman onnensa nojaan pahan äiti-Venäjän ja kommunisti-Kiinan armoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti