lauantai 2. elokuuta 2014

Dégh: "Legenda ja usko" (2001)

"Legenda ja uskomus" (2001) on kuvaileva ja analyyttinen tutkimus perinteisistä ja moderneista (kansan)tarinoista, länsimaisen yhteiskunnan tällä hetkellä tuotteliaimmasta ja sille luonteenomaisimmasta kansanperinteen muodosta (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys: 1. Kirjan aiheesta, 2. Löytyykö legendalle määritelmää?, 3. Legenda kontekstissaan, 4. Kertojat, 5. Maisema ja ilmasto, 6. Tekstit kontekstualisoituna ja prosessoituna.

     *     *     *

(Kommentointi jatkuu 3. kappaleesta eli 'Legenda kontekstissaan'.)

Nyt siirrytään legendan mikrotasolle yksittäiseen legendaan - ja mikrotasolta kaikkien legendojen kokonaisuuteen eli korpukseen, mitä koskaan on kerätty ja tutkittu.

Dégh kääntää ajatuksen siitä, että legendat olisivat ryhmiteltävissä neljään pääryhmään (1. syntytarinat, 2.  historialliset tarinat, 3. uskomustarinat ja 4. uskonnolliset tarinat) niin päin, että jokaisesti yksittäisestä legendasta löytyy idultaan koko jaottelu, eräällä tavalla tiivistettynä. Ja siksikään ei ole mielekästä yrittää luokitella tarinoita, kun kaikesta löytyy kaikki... Niin, ja kaikki legendat ovat kaiken lisäksi tiivistettävissä uskomustarinoiksi, ja koska kaikki legendat ovat uskomustarinoita sanan 'uskomus' voi pudottaa alusta kokonaan pois...

(Tällainen lähtökohta edellyttäisi sitä, että muutama satunnainen legenda puretaan osiin, ja kootaan uudelleen yhteen sekä osoitetaan, että näin todella on.)

     *     *     *

Legendasta (tai sen esityksestä) siten löytyvät tavalla tai toisella seuraavat 'tekstiysiköt' (textual units):

1) kannanotto uskomukseen (the belief statement)

2) yksilön kokemus (experience story, memorate) ja

3) varsinainen legenda (fabulate), jonka perusteella variantit voi erotella toisistaan.

Koska legendasta itsestään (3) uskomus ei tule muuta kuin uskonnollisten (!) legendojen kohdalla selkeästi esiin, uskomus (1) liittyy itse kerrontatilanteeseen (2), joko a) alkuun, johdantoon tai c) kertomisen jälkeen tapahtuvaan keskusteluun / väittelyyn sisällöistä.

Ajatus on mielenkiintoinen siinä mielessä, että esimerkiksi legenda 'Koukkukäsi' ja muut siihen liittyvät nykytarinat, joita Dégh kuljettaa mukana esimerkkeinä, eivät sisällä minkäänlaisia suoria tai epäsuoria viittauksia uskomuksiin (tai uskontoon).

Ilmeistä on että uskomukset ovat esimerkkitarinoissa mukana samalla tavoin kuin niiden sisältämä opetus ja varoituskin eli moraali mitä varten legendoja juuri kerrotaan mikä taas liittyy uskomukseen (siitä millä tavoin legendan hahmotteleva ongelmat tai ongelmat ovat ratkaistavissa).

Uskomus on tarinan esittämä itsestäänselvyys, mitä Dégh ei kuitenkaan ole jostain syystä kaivanut legendoista esiin.

Vastaavasti yksilön kokemus on tarinan tiedollinen osa, joka antaa vihjeen siitä, millä tavoin ongelma on ratkaistavissa. 

Varsinainen legenda tiivistyy ytimeensä tai sanomaan (core, kernel, nucleus), jonka kertoja haluaa kertoa muille. Näin ajatellen ydin tulee esiin tarinan lopun opetuksessa, varoituksessa tms. 

     *     *     *

Edellä esitetty jäsentely muistuttaa toista Déghin esittelemää jaottelua, jossa hän kytki legendan kontekstiinsa:

1) johdanto (kertoja rakentaa kehykset kerrottavan tarinan ympärille, valmistelee kuulijansa)

2) legenda (varsinaisen tarinan kertominen totena)

3) johtopäätös (kertojan ja kuuntelijoiden keskustelu, ytimen kaivaminen esiin).

Kolmen esimerkin kautta kirjassa konkeretisoidaan, miten legenda toimii kontekstissaan. Tavallista on,että legenda pullahtaa kesken keskustelun esiin jonkun puhujan puheesta.

Tällöin aiempi puhe on ikään kuin ollut johdantona legedan kertomiseen, ja prosessin jälkeen puhe jatkuu taas - ja jonkun ajan kuluttua mahdollisesti esiin nousee taas uusi legenda ehkä jonkun toisen puhujan kertomana jne.

Eli kaava näyttää jotenkin tällaiseltä: ...PUHETTA - PUHETTA - JOHDANTO - LEGENDA - JOHTOPÄÄTÖS - PUHETTA - PUHETTA... 

     *     *     *

Tavallista on että ryhmällä / alakulttuurilla ovat omat legenda-repertuaarinsa, mikä merkitsee mm. sitä että tietyissä tilanteissa tarinoita kerrotaan sarjoissa.

Yksi tällainen sarja on 'Koukkukäsi', 'Poikaystävän kuolema' ja 'Huonekaverin kuolema', joihin kaikkiin sisältyy murha / tappo tai ainakin sen yritys.

Lind Dégh ei esitä analyysiään ja tulkintaansa mitenkään järjestelmällisesti, mikä on hieman häiritsevää, sillä esitettyä on vaikea soveltaa muihin kuin esitettyihin esimerkkeihin. Keisien kautta on mahdollista kuitenkin hahmottaa aivan selkeä menetelmä, millä legendoja on mahdollista tutkia.

Esimerkiksi yllä olevan keisin kautta on mahdollista tarkastella vanhojen legendojen ja nykytarinoiden suhdetta toisiinsa ja esittää muutamia sopivia kysymyksiä, jotka valottavat kysymystä.

Keskeistä on tietysti kaivaa esiin nykytarinoista, mikä on uskomusjärjestelmä mihin ne perustuvat. Onko todella niin kuin Dégh väittää, ettei katkosta vanhojen ja nykyisten legendojen välillä ole. Siis millaista juutalais-kristillistä, uskonnollista legendaa tarinat muistuttavat / edustavat, mihin niiden ydin on jollain tavalla palautettavissa?

Mielenkiintoista on, että Dégh itse toteaa, että "nykytarinat poikkeavat radikaalisti perinteisen maailman uskomustarinoista, joissa seikkalee yliluonnollisia olioita". Ja - aivan oikein - hän on huomannut, että yliluonnolliset oliot ovat korvautuneet reaalimaailman rikollisilla, jotka tekevät väkivaltaisia rikoksia, joista ihmiset voivat lukea lehdistä, poliisiraporteista ym.

Tähän olisi syytä pysähtyä pidemmäksikin aikaa, sillä kirjoittaja ei vastaa kysymykseen, mitä ovat tämän päivän uskomukset, joihin uskotaan tänä päivänä samalla tavalla kuin ennen yliluonnollisiin olioihin. Ja nimenomaan niin että kyse on uskomuksista.

     *     *     *

Kun kolmea repertuaarin nykytarinaa 'Koukkukäsi', 'Poikaystävän kuolema' ja 'Huonekaverin kuolema' tarkastelee uskomusten kautta, ne osoittautuvat erilaisiksi kuin ovat vanhat uskonnolliset legendat. Jeesuksia ja pyhimyksiä niistä ei löydy.

Esimerkiksi 'Koukkukäden' tyttöystävä voidaan nähdä hyvin monella eri tavalla, myös niin madonna kuin huorana, jolloin tarina palautusi mahdollisesti johonkin katoliseen uskonnolliseen legendaan. Ja vaikka ei palautuisikaan, on mahdollista kuvitella sellaisen olemassaolo ja kertoa siitä katolinen versio.

Kuka tahansa ei tietysti voi kertoa uskovaisen tarinaa (ainakaan itse uskoen sen sanomaan), joten on kuviteltavissa, että konservatiiviset, keskiluokkaiset vanhemmat helposti kertovat tyttärelleen tarinaa 'Koukkukädestä' tai jotain sopivaa versiota siitä.

Mielisairaalasta / vankilasta paenneen väkivaltarikollisen kohdalla, samassa roolissa tarinassa voi olla mikä tahansa pelottavaksi leimattu mies esimerkiksi tytön miesopettajat, asuntolanhoitaja, saman asuntolan muualta tulleet nuoret miehet jne. Kaikki tuntemattomat miehet ovat vanhempien uskomuksen perusteella mahdollisesti potentiaalisia murhaajia ja raiskaajia, joita on kenties vanhempien mielestä syytä tarinan avulla  varoittaa tytärtä.

     *     *     *

Katolisten / protestanttien uskovaisten kehys tarinalle on tietysti vain yksi mahdollisuus. Toisin sanoen 'Koukkukättä' ei tarvitse kertoa pyhimystarinana tyttärelle, jossa tarinan pyhimys on tietysti tytär, jota uhkaa niin mies / poikaystävä auton sisältä kuin murhaaja / raiskaaja ulkopuolelta.

Myös kerrontatilanne voi vaihdella. Linda Dégh toteaa, että lasten, nuorten ja aikuisten tavat kertoa poikkeavat toisistaan. Jos lapset kertoisivat toisilleen tätä tarinaa, se olisi selvästi kauhutarina, joka kerrotaan esim. nuotiolla ja tarkoituksena on vain hieman pelotella tai viihdyttää muita: PÖÖ. Tarina ei liity lasten kokemusmaailmaan siksi, etteivät he aja autoilla ja käy treffeillä.

Nuoret miehet saattavat käyttää 'Koukkukättä' myös osana omaa viettelytaktiikkaansa. Kun tarinan kertoo sopivalla hetkellä autossa syrjäisessä paikassa myöhään illalla saattaa se helpottaa pääsyä suhteeseen  vielä vähän intiimiin. Tietysti lopuksi on syytä todeta, että se oli vain URBAANILEGENDA eikä tosi tarina, eikä ole mitään pelättäää...

Toisin sanoen treffejä voi tässä tapauksessa pitää suhteessa kerrottuun tarinaan liminaalisena matkana pyhään tai arjesta eroavaan paikkaan - ja sieltä takaisin. Ja matkalla niin kuin aina matkoilla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.

Aikuisille tarinankertominen on arkinen tapahtuma, ja heidän tarinarepertuaarinsa on luultavasti laaja ja eri tilanteisiin sopivia juttuja löytyy, varsinkin henkilöllä, joka osaa paljon tällaisia tarinoita. Kun tytär lähtee opiskelemaan isä tai äiti kertoo varmuuden vuoksi muutaman varoittavan ja opettavaisen tarinan, että tytär ymmärtäisi pelätä joitain tilanteita.

     *     *     *

Ehkäpä 'Hook' on syytä käydä tässä yhteydessä läpi tarkkaan, sillä niin paljon  "Legenda ja usko" (2001) -kirjassa kerrotaan siihen liittyviä asioita - edellä on tullut käsiteltyä ja muutamat kontekstit, joissa nykytarinaa on kerrottu. Entäpä itse tarina?

Siitä voisi kertoa / kirjoittaa vaikkapa tällaisen version (by Arthur Goldstuck):

"Autoradio soittaa romanttista musiikkia. Yö on lämmin ja odotusta täynnä.

Äkkiä uutislähetys katkaisee musiikin. Vaarallinen potilas on karannut läheisestä Groendakkiesin mielisairaalasta, ja on nähty viimeksi Naval Hillin alueella. Potilaan tunnistaa hurjasta koukusta, joka on hänen toisen käsivartensa tilalla.

Uutinen hermostuttaa autossa istuvaa tyttöä, mutta poikaa se vain kiihottaa lisää. Poika ei halua vielä lähteä. Tyttö protestoi, mutta poika ei luovuta. Tyttö vaatii poikaa lopettamaan, mutta poika pitää kätensä tytön käsissä. Tyttö kurkottaa autoradioon ja sulkee sen.

Seuraavaksi autonoven takaa kuuluu raapimista. Tyttö on kauhuissaan ja vaatii, että he lähtevät takaisin.. Poika on raivoissaan, irrottautuu tytöstä ja lähtee liikkeelle jarrut kirskuen. Kotona hän avaa tytönpuoleisen autonoven ja huomaa samalla jotain.

Auton ovenkahvassa roikkuu sairaalasta karanneen potilaan verinen kädentynkä koukkuineen."

Aluksi kertoja on tietysti kertonut, että tarinassa on kyse nuorten treffeistä. He ovat ajaneet autolla Bloemfonteinin kaupungin suositulle nuorten kuhertelupaikalle lähelle Naval Hillin kukkuloita.

Ja jokainen voi kuvitella, millaista keskustelua tarinan kertomisen jälkeen käydään eri tilanteissa. Tarina perustuu Jan Harold Brunvandin mukaan vanhaan, ennen autoaikaa syntyneeseen kansantarinaan. Variantti on lähtöisin Etelä-Afrikasta. USA:ssa legenda alkoi levitti 50-luvulla, jolloin Eurooppa alkoi vasta autoistua.

     *     *     *

60-luvulla folkloristit kuten Linda Dégh nauhoittivat 'Koukkukäden' variaatioita, jolloin sitä kerrottiin yleisesti teinien ja nuorten keskuudessa eri tilanteissa. Tietysti oli aina niitä, jotka eivät olleet koskaan kuulleetkaan tarinasta, mihin se teho tietysti perustui. Urbaanilegendaa myös pitää hengissä se, että välillä se unohdetaan, ja sitten se taas jostain syystä lähtee leviämään...

Tutkimus synnytti myös kirjallisuuden, jossa kerrottiin suosituimmista nykytarinoista, mitä on julkaistu niin USA:ssa kuin Euroopassa. Suomessa Leea Virtanen julkaisi 90-luvulla kaksi kirjaa. Radio ja TV sekä lehdistö levittivät myös tarinoita.

Vanhan 'Koukkukäsi' -tarinan herätti hiipumisen jälkeen henkiin 40-luvulla tapaukset, joissa teinejä tapettiin autoihinsa heidän ollessaan kuhertelemassa. Tapaukset jäivät selvittämättä, eikä niillä ollut yhteyttä itse tarinaan, jotka levisivät niistä riippumatta. - Tappaja(t) saattoi olla yhtä hyvin fundamentaalinen kristitty kuin joku muukin, joka ei pitänyt vapaan seksuaalisen käyttäytymisen leviämisestä maahan.

     *     *     *

'Koukkukäsi' -legendan käänne tapahtuu kesken esileikkien, jos sellaisesta voi puhua. Tilanne on kehittynyt lupaavasti, mutta sen katkaisee radio poliisitiedote tms, minkä jälkeen mikään ei mene ainakaan - pojan kannalta katsottuna - odotusten mukaisesti.

Samalla tavalla kaikissa legendoissa on käänteensä. 'Poikaystävän kuolemassa' tyttö kuulee jäätyään yksin autoon myös samanlainen tiedotteen, ja kun nuoresta miehestä ei kuuluu mitään, hän alkaa huolestua.

Legenda poikkeaa edellisestä siinä, että nuoret saavat hommansa hoidettua autossa, minkä jälkeen alkavat ongelmat, mikä alkaa siitä, kun auto ei käynnisty - ja poika joutuu lähtemään hakemaan bensiiniä usean kilometrin päästäja ja pimeä on jo tulossa... Ja kun hän palaa takaisin hänelle käy huonosti.

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti