lauantai 2. elokuuta 2014

Dégh: "Legenda ja usko" (2001)

"Legenda ja uskomus" (2001) on kuvaileva ja analyyttinen tutkimus perinteisistä ja moderneista (kansan)tarinoista, länsimaisen yhteiskunnan tällä hetkellä tuotteliaimmasta ja sille luonteenomaisimmasta kansanperinteen muodosta (Takakansi)

     *     *     *

Sisällys: 1. Kirjan aiheesta, 2. Löytyykö legendalle määritelmää?, 3. Legenda kontekstissaan, 4. Kertojat, 5. Maisema ja ilmasto, 6. Tekstit kontekstualisoituna ja prosessoituna.

     *     *     *

(Linda Dégh kirjoittaa seuraavaksi Internetistä & nykytarinoista. Ja on hyvä muistaa, että kirja julkaistiin vuonna 2001, jolloin esim. yhteisöpalvelut kuten Facebook tai MySpace eivät vielä olleet käytössä.

Dégh on huolissaan kaikesta siitä, mitä Internet mahdollistaa, mm. uskonnollisten kulttien leviämisen ja uskonnollisen toiminnan harjoittamisen verkossa. Tänä päivänä melkein mitä tahansa kirkollista toimintaa on jo verkossa - häistä lähtien.

Hän käsittelee perusteellisesti Taivaan portti (Heaven¨s Gate) nimisen yhteisön toimintaa, joka on tullut vuosien varrella suomalaisillekin tutuksi.)

     *     *      *

Silmiini ei ole vielä osunut tuoreita tutkimuksia nykytarinoiden kertomisesta / leviämisestä Internetissä, vaikka niitä varmaankin on jo ehditty tehdä. Todennäköisesti lähivuosina folkloristit suuntaavat huomionsa yhä enemmän nettimaailmaan ja ennen muuta sen yhteisöpalveluihin. Linda Dégh on ilmeisesti tehnyt jonkinlaista pioneerityötä tältä osin sen suhteen, mitä hän kirjoittaa Internetistä omassa kirjassaan "Legenda ja uskomus" (2001).

Dégh on seurannut mm. netin keskusteluryhmiä ja huomannut tarinoiden levinneen myös tänne. Ensimmäinen kysymys tietysti on, millaiset tarinat netin kautta mahdollisesti tulevat levämään. Suhteellisen tarkkaan tunnetaan niin vanhojen legendojen kuin nykytarinoiden leviäminen suullisesti ja median (lehdet, radio, tv) välityksellä. Internet kuitenkin mahdollistaa ennennäkemättömän tavan levittää mitä tahansa tarinoita.

Folkloristeille asetelma on outo: miten on mahdollista virtuaalisesti keskustella ja kertoa tarinoita? Vuonna 2014 jokainen tietää, että esimerkiksi Skypen avulla voi vaivatta olla näkö- ja kuuloyhteydessä muihin, mikä on  ajatuksellisesti lähellä sitä, että ihmiset olisivat tässä-ja-nyt saman pöydän ääressä ja juttelisivat niitä näitä keskenään. - Ja esimerkiksi YouTubeen kuka tahansa voi tehdä vaivatta videoita ja esittää millaisia tahansa performansseja, sellaisiakin jotka reaalimaailmassa eivät ole mahdollisia. Ja miljoonien katselijoiden on mahdollista seurata milloin tahansa yhtä ja samaa esitystä yhä uudelleen.

     *      *      *

"Legenda ja uskomus" (2001) -kirjassa ennakoidaan jo jopa Facebookin jälkeistä aikaa. Mikäänhän tässä maailmassa ei ole ollut ikuista, ja uusia medioita on tullut ja mennyt koko ajan.

Tosin on hyvä muistaa, että vähemmän välineitä on kuitenkin hävinnyt kokonaan. Esimerkiksi radio on edelleen olemassa ja voi hyvin, vaikka sen toiminta on hieman toisenlaista kuin alkuaikoina. Eivätkä 1800-luvulla syntyneet sanomalehdetkään ole vielä kuolleita ja kuopattuja - ja monet niistä ovat siirtyneet jopa kokonaan verkkoon.

'Kyberavaruus', viestinnän siirtyminen virtuaaliseen maailmaan pakottaa joka tapauksessa, koko ajan muuttuessaan, miettimään monia asioita uudelleen. Esimerkiksi blogikirjoitusten saama julkisuuden määrä on huikeasti paljon suurempi kuin vaikka mikä on lehtien yleisönosastonkirjoituksella.

Varoittavana esimerkkinä tulevaisuuden uhkakuvista Linda Dégh nostaa Taivaan portti -UFO-kultin joukkoitsemurhan. Kultti pohjasi uskonsa kristinuskoon, mutta antoi sille hieman samanlaisen tulkinnan kuin herätysliikkeet vaikkapa Suomen korpelalaisuudessa. Molemmissa tapauksissa uskonnolliset ryhmät odottivat, että heidät tullaan noutamaan taivaaseen ja että he ovat kulttinsa kautta jonkinlaisia jumalan valittuja. - Samalla tavallahan suomalaiset kuvittelivat 1930- ja 1940-luvuilla ylipäätään olevansa jumalan valittu kansa, jolla oli oikeus passittaa pakanoita helvettiin - ja valita itselleen oikotie taivaaseen.

     *      *      *

Taivaan portti on monella tavalla mielenkiintoinen kultti,  joka pohjautuu samaan - ja hyvin samalla tavalla tulkittuun - kristinuskoon kuin katolinen, protestanttinen ja ortodoksinen kristillisyyskin.

He uskoivat Kristuksensa ylösnousemukseen ja iänkaikkiseen elämään, jonka he pystyivät saavuttamaan uskollaan ja uskonnollisella toiminnallaan. "Raamatun" lisäksi he pohjasivat uskonsa mm. joihinkin vanhoihin legendoihin sekä loivat oman ainutlaatuisen kulttinsa, jolla oli muutamia satoja kannattajia, joista osa teki joukkoitsemurhan.

Kultin kannattajat ajattelivat aivan johdonmukaisesti, että jos ja kun ihmisen varsinainen elämä alkaa vastaa kuoleman jälkeen, yhtä hyvinhän sitä voi kuolla jo vaikka heti huomispäivänä. Samalla kultin kannattajat paljastivat kristinuskoon liittyvän vahvan elämänkielteisyyden ja nihilismin.

Taivaan portti oli ensimmäinen kristillispohjainen itsemurhakultti, joka hyödynsi Internetiä. Samaan aikaan USA:ssa toimi myös muita vastaavanlaisia kultteja, mutta ne olivat eristyksessä muusta maailmasta.  Tästä kultista teki erikoisen se, että se tietoisesti keräsi tukea ja kannatusta Internetin välityksellä. Tosin tuolloin elettiin vasta Internetin alkuaikoja 1990-luvun loppua.

     *      *      *

Linda Dégh on huolissaan myös muista 80-luvun jälkeen syntyneistä kulteista ja miten ne ovat saaneet jalansijaa paljolti median ja populaarikulttuurin välityksellä. Ja yhtä ongelmallisia kuin ovat esimerkiksi satanistiset kultit ovat myös katolisen kirkon eksorsistit.

Ironista on, että alun perin syytteet satanismista olivat perättömiä, vaikka tapaukset pääsivät tuomioistuimiin asti. Vastaavasti katolisen kirkon manaajien aiheuttamia kuolemantapauksia katsottiin läpi sormien. 

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti