perjantai 15. elokuuta 2014

Hietikko-Hautala : "Aaveiden Pohjanmaa. Kummitustarinoita mailta ja meriltä" (2013)

Uskotko aaveisiin? Oli vastauksesi sitten myöntävä tai kieltävä, aavetarinat ovat aina kulkeneet mukanamme. Ne saavat tutuiksi luulemamme rakennukset, rannat ja metsäpolut näyttäytymään uudessa, aavemaisessa valossa. Kummitustarinat ovat kansanperinnettä, jutunkerrontaa ja kuke tietää ehkä tosiakin.

Tähän kirjaan on kerätty aaetarinoita ja aavemaisia legendoja Pohjanmaalta. Pohjalaiset aaveet viihtyvät  niin hienoissa huviloissa kuin karuissa kalamajoissakin. Niitä saattaa kohdata myös kauppahuoneissa, kartanoissa, teattereissa, oppilaitoksissa ja jopa majakoissa. (Takakansi)

     *      *      *

- Kulttuuritalo Cantare (Vaasa) - Grönvikin kartano (Mustasaari) - Malmin talo (Pietarsaari) - Harriniemen loisto (Kokkola) - Tottesundin kartano (Vöyri) - Etel-Pohjanmaan poisto (Ilmajoki) - Carlsron huvila (Kristiinankaupunki) - Storskäretin muinaislöytö (Maalahti) - Kummitteleva kalamaja (Mustasaari) - Vanha teatteri (Seinäjoki) -

     *     *     *

Silmiinpistävää on että vain Mustasaaresta (Korsholm) on kaksi tarinaa, ja muut paikat ovat suhteellisen lähellä Mustasaarta, joten tämä osa ruotsinkielistä Pohjanmaata on ilmeisesti aluetta, joka aaveita erityisesti miellyttää. Tosin johtopäätös on tietysti hätäinen ja perustuu vain kirjan tuottamaan mielikuvaan.

     *     *     *

Mustasaaren 'Kummitteleva kalamaja' vaikutti sisällysluetteloa selatessa kiinnostavalta, ja se onkin poikkeuksellinen tarina, sillä Västerbådanin kalamajassa asustelee kaksikin eri aikoina sinne majoittunutta kummitusta. Toinen on kalastaja, toinen venäläinen sotilas. Kummatkin tarinat ovat 1800-luvulta. Kalastajan toiset kalastajat lahtasivat, koska tämä oli käynyt heidän pyydyksillään. Mies kuljetettiin Västerbådaniin, paloiteltiin ja poltettiin. Sotilas taas oli Suomen sodan aikana harhautunut saareen matkalla Uumajaan.

Grönvikin kartano on vielä kuuluisampi kummituksistaan, joita on vuosikymmenten ja -satojen varrella riittänyt. Kartanon rakennutti kauppias Johan Grönberg merenrantaan 1700-luvun lopulla, ja perusti tilansa yhteyteen lasiruukin, joka elätti koko seutukunnan. Ensimmäinen tunnettu aave on Suomen sodan ajalta, kun venäläinen sotilaslähetti tapettiin. Samalla sotilaiden palkkarahat hävisivät. Tapaus jäi selvittämättä. Sittemmin tilan pehtoori, ullakkohuoneessa nukkunut tohtorinna ja sisällissodan aikana kaivon seudulla lahdatut ihmiset ovat kummitelleet.

Kun Grönvik 1990-luvulla peruskorjattiin, myös kummitukset heräsivät eloon, mistä on paljon tarinoita. Kartano pääsi jossain vaiheessa mm. aaveteloja käsittelevään TV-ohjelmaan. Sen sijaan että kummituksia pelättäisiin tai kavahdettaisiin, aaveet edistävät tämän päivän matkailuelinkeinoa.

     *     *     *

Malmin talo Pietarsaaressa liittyy yllätyksettömästi laivanvarustamiseen ja on Malmin suvun entinen asuintalo ja kauppahuone, jossa nykyään on kaupunginmuseo. Yksi haamuista onkin talon rakennuttajan Peter Malmin poika Otto, joka kuoli laivaonnettomuudessa. Kaffespöket eli kahvihaamu on kuitenkin jokapäiväinen vieras vielä 2000-luvulla.

Pohjanmaan monet kummitukset ovat perin inhimillisiä otuksia, ja ovat aiemmin eläneiden ihmisten, vainajien haamuja, jotka jostain syystä aina välillä muistuttavat olemassaolostaan, elossa olevien iloksi ja kauhistukseksi.

Pietarsaarelaisia ovat kiinnostaneet myös lähialueen kummitukset.  Tiina Hietikko-Hautala kertoo kirjasessaan "Aaveiden Pohjanmaa" (2013), että Kokkolan Harriniemen eli Harrbådan majankanneitoa on lähdetty joukolla varta vasten katsomaan. Erityisesti paikka on ollut nuorten, rakastavaisten suosiossa.

Tarinat mahdollisesti murhatusta ruotsalaistytöstä ym tuovat mieleen 1950-luvulla syntyneet nykytarinat 'Poikaystävän kuolema' ja 'Koukkukäsi'. Majakan - tai ennemmin loiston - luokse tultiin illalla kuhertelemaan ja pelkäämään. Ja samalla tavoin kuin tunnetussa kansainvälisessä tarinassa, myös täällä auto 1980-luvulla yllättäen pysähtyi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti