sunnuntai 24. elokuuta 2014

Jarva: "Mies joka ei osannut sanoa ei" (1975)

"Mies, joka ei osannut sanoa ei" (1975 on Risto Jarvan ohjaama elokuva, jonka pääosaa näytteli Antti Litja. Muissa keskeisissä rooleissa esiintyvät Kirsti Wallasvaara, Matti Ruohola, Vivi-Ann Sjögren ja Sina Kujansuu. (Wikipedia)

     *      *     *

Käsikirjoittaja Jussi Kylätaskun tarina on 1970-luvun moraliteetti eli uskonnollinen moraalinäytelmä, joka tapahtuu kuvitteellisen Kivimäen vanhassa työväen kaupunginosassa Helsingissä.

Kyse on hiekkalaatikko -leikistä, jossa kelleen ei koskaan voi tapahtua mitään kovin pahaa. Ainoa pahuus on siinä, etteivät ihmiset osaa aina etukäteen toimia moraalisesti kaikissa tilanteissa ja ryyppäävät paljon, mistä siitäkään ei ole kuin vähäistä sosiaalista haittaa. Kaikki on tuttua ja turvallista ja kaikki tuntevat enemmän tai vähemmän toisensa - tai ainakin kuvittelevat tuntevansa.

Yhteisön kaikki ongelmat ovat valkoisten, suomea puhuvien aikuisten ongelmia. Ja tässä tapauksessa rajoitutaan lähinnä vain työväkeen ja kulmatalon lihakauppiaaseen Kauko 'Kake' Aaltoseen (Matti Ruohola) Anna-vaimoineen (Vivi-Ann Sjögren). Ja kun moraliteetti on kyseessä, tarvitaan uskonnollinen toimija ja hän on USA:sta paluumuuttajana takaisin Suomeen tullut - tietysti luterilainen - pastori Aimo Niemi (Antti Litja).

Toisin kuin ihmiset yleensä USA:ssa korkeasti koulutettu pastori ei joudu maahan muutettuaan työttömäksi vaan saa paikalliselta Kivimäen srk:ltä avioliittoneuvojan työtä. Pastori ei tiedä mitään avioliitosta ja varsin vähän naisistakaan, mutta hän alkaa tehdä tunnollisesti ja osaavasti työtään. Eihän tällaiseen työhön tarvita muuta kuin "Raamattua", missä on sanottu kaikki.

Pastori asuu vuokralla niin kuin muutkin kivimäkeläiset, ja hänen ja seinänaapurin ompelija Milla Kurjen (Kirsti Wallasvaara) välille syntyy romanssi, joka johtaa pidemmällekin, mutta ei sentään seksiin, sillä se ei sovi moraliteettiin. Seksi kuuluu avioliittoon, mihin asti elokuvassa ei päästä.

       *     *     *

 "Mies, joka ei osannut sanoa ei" (1975) kertoo miehestä, joka on hyvä eikä siis paha. Hyvyys ilmenee ennen muuta siinä, että hän haluaa miellyttää kaikkia, hyvässä ja pahassa, mistä tietysti syntyy ongelmia, mistä elokuva kertoo. Ongelmat esitetään komiikan ja mimiikan keinoin ja jokainen tajuaa aina mistä on kyse. Pienoisnäytelmät on tehty kaikkien heti ymmärrettäviksi ja ratkaisut ovat sellaisenaan ymmärrettäviä ilman pohdintaa.

On sanomattakin selvää, että tällainen maailma on moraalisesti hyvin porvarillisen konservatiivinen, vaikka ollaan työväestön asuinalueella. Porvarillisuuden ja konservatiivisuuden tietysti elokuvaan tekevät luterilaisuus, luterilainen pappi ja luterilainen käsikirjoittaja - ja viime kädessä luterilaiset katsojat joille elokuva on tarkoitettu.

Kake ja hänen vaimonsa Anna ovat Aimon lapsuuden ystäviä. Aimo oli jopa seurustellut Annan kanssa ennen kuin lähti rapakon taakse sukulaistensa luokse asumaan jäätyään orvoksi.

Jännitteitä syntyy mm. siitä, kun Aimo - auttaessaan ystäviään - käy usein Annan luona Kaken ollessa poissa kotoaan vieraissa naispoliisin luona. Anna ei tiedä tai edes halua tietää Aimon uskottomuudesta; ja Aimo puolestaan tuntee huonoa omaatuntoa sen takia, että tietää niin Kaken kuin Annan tilanteen. Aimo yrittää toimia oikein - ja miellyttää niin Aimoa kuin Annaa -, mikä lopulta johtaa niin pitkälle, että eräänä iltana Anna tulee tukkihumalassa Aimon luokse, kun hän kuvittelee, että tämä on vielä rakastunut häneen. Ja vastaavasti Kake kuvittelee Annan hylänneen hänet, mutta kaikki onkin vain .. harhaa ja elokuvan lumoa.

Kaikki tietysti lopulta selviää ja kääntyy hyvin päin. Anna ja Kake lopulta löytävät pastorin / avioliittoneuvojan avulla taas toisensa - Aimo itse menettää neitsyytensä naapurin Millalle, kun selviää, että viisi (5) narttua, joiden kanssa Aimo amerikoissa oli ollut, olivatkin vain koiria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti