torstai 28. elokuuta 2014

Lehto: "Lumikin sydän" (2014)

Saduilla ja muodoilla leikittelevä runoteos.

"Lumikin sydän" (2014) on runsas runokokoelma, jonka roolirunoissa syöksytään satuihin ja historiaan, yhtä lailla oikeiden kuin kuvitteellisten kuninkaallisten hoveihin, makuuhuoneisiin ja rintalastan alle.

Silee Lehto leikittelee runojensa muodoilla, veistää niitä tekstiveistoksiksi, jotka toimivat useilla eri tasoilla.

Lehdon esikoiskokoelma "Hän lähti valaiden matkaan" (2011) oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas. (WSOY: sivusto)

     *      *     *

1. Hänen sydämensä kyllä tiesi - 2. Grimmin metsä - 3. Kuningatar - 4. Anatomi - 5. Kuolemalla on hyvin vähän tekemistä enkeleiden kanssa - 6. Harva meistä on nähnyt jumalaa

     *      *     *

 1. Ensimmäisen osaston teemana on otsikon mukaisesti sydän eri tavoin .. aseteltuna ja laitettuna kielelliseen muotoon. Ensilukeman jälkeen: viihdyttäviä, mutta moralistisia runoja. Vain yhdestä kulmasta katseltu asioita.

2. Grimmin metsä on linjassa sydämen asioiden kanssa. Moraalia ollaan satuviidakossa metsästämässä, mutta runojen puhuja uppoaa yhä syvemmälle keskiaikaisten moraliteettien ja satujen maailmaan pääsemättä sieltä enää ulos. Hän yrittää käyttää 'Lumikin sydämessä'' ironiaa mutta hukkuu kitkeriin sanoihinsa.

3. Lumikin kuningatar saa siivet alleen, ja tämän osaston roolirunoissa estradille astelevat monenlaiset vahvat naiset tarinoineen. Mutta miksi tarinat tuntuvat jotenkin .. vaisuilta? 

Kertooko viimeinen proosaruno kaiken:

kuningattaren olisi ollut nyt aika leikata huhuilta siivet,
mutta hän löysi käsilaukustaan vain kynsisakset

 Miksi mieleeni tästä runosta tulee puhevikainen Muumimamma, joka heiluttelee käsilaukkuaan ja puhuu typeriä Naton puolustelemiseksi vielä vuonna 2014?

4. 'Anatomi' repii kuin tiikeri tai leijona kuningattaren ja kaikki kummajaiset, jollaisina ainakin joitain ihmisiä pidetään, riekaleiksi. Runoilija ei vieläkään löydä ihmisen sisältä sielua, eikä jumalaa, eikä muutakaan. Hän näyttää ajautuneen nihilismiin - mutta siitä ei voi vielä olla täysin varma. Tarinan loppu kertoo, mihin lopulta päädytään vai päädytäänkö mihinkään. Veikkaukseni on, ettei mitään löydy -

5. 'Kuolemalla on hyvin vähän tekemistä enkeleiden kanssa' kertoo jo aika paljon mitä tuleman pitää. Vastausta haetaan uskonnosta ja uuskonnollisuudesta - aina ufoja myöten mitään löytämättä. Niinpä, suunta on tietysti väärä. Puhuja, jonka ääntä lukija kuuntelee, tekee kuitenkin hyvän havainnon. Moderni ihminen hakee ratkaisua ongelmiin erilaisista laitoksista: vanhainkodeista, mielisairaaloista, kirkoista ja armeijasta, mistä ei löydy mitään muuta kuin .. julmuutta ihmistä kohtaan.

6. Silene Lehto valitettavasti ajautuu "Lumikin sydän" (2014) -kokoelmassaan luterilaiseen tai juutalais-kristilliseen umpikujaan, eikä edes yritä sieltä ylös. Sääli, aineksia olisi ollut paljon parempaan kuin itseironisoivaan nihilismiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti