torstai 7. elokuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 337: "Viesti rajan takaa"

Viivi oli varma että se oli kuollut. Hän oli varmistanut asian. Siitä huolimatta Viivi sai tänään Facebook-viestin poikaystävältä... tai siis siltä miesystävältä. Siltä samalta joka kaksi vuotta sitten kosi Viiviä, mihin Viivi ei koskaan vaivautunut vastaamaan, vaikka olisi halunnut vastata myöntävästi.

Viiviä ei vain silloin huvittanut, eikä myöhemminkään. Sellainen Viivi on... Välinpitämätön ja - omasta mielestään vitun herkkä - ja reagoi kaikkeen outoon ja erilaiseen aggressiivisesti ja vihamielisesti ja ihan-heti-tässä-nyt.

Hän jakoi viestin kavereilleen, ja kysyi vihaisesti, että mitä helvettiä tälle nyt sitten tulee tehdä. Kaverit - niin kuin aina - kehottivat ottamaan yhteyttä nettipoliisiin tai soittamaan sille samalla tutulle turkulaiselle poliisille, sille samalle jonka kanssa Viivi makasi silloin kaksi vuotta sitten, ettei olisi jäänyt kiinni juuri tämän saman miehen tappamisesta, jolta nyt sai viestin.

Sekavassa tilanteessa Viivi oli luullut, että mies tulee ja tappaa hänet, vaikka tilanne oli toisin päin. Viivi ei vain jotenkin herkässä tilassa tajunnut olevansa leipäveitsi kädessä vaarallinen. Ja se oli eka kerta, kun hän pani poikaystävän lihoiksi ja pakkaseen.

Viime kesänä Viivi joutui ostamaan uuden, suuremman pakkasen, jotta saisi kaikki... kolmeko niitä nyt jo on vai neljä... mahtumaan samaan kylmäkaappiin.

      *     *     *

Mies oli kuollut Viivin muistin mukaan elokuussa 2012, mutta hän ei ollut ihan varma päivästä. Se nyt vain oli yksi niistä päivistä, jotka olisi ehkä voinut jättää väliin. Ainakin jos asiaa ajattelee siltä kannalta, että siitä tuli jonkinlainen tapa, siitä tappamisesta.

He olivat seurustelleet vuodesta 2008 lähtien, siis pitkään.. salaa.. mutta Viivi väitti kavereilleen, ettei heillä mitään ollut ollut. Ja kun Viivi oli vakuuttava, kaikki uskoivat. Kaikki jotka uskoivat, uskoivat. Jotkut eivät uskoneet mihinkään, mitä Viivi sanoi. Se kun puhuu harvoin ihan totta, vaikkei hän silti mielestään valehtele.

No, mitäpä näistä menneistä. Nyt ollaan siinä missä ollaan.

      *     *     *

- Pitäisikö mun vastata sille, kysyi Viivi enemmän itseltään kuin muilta, mutta miten kuolleelle voi vastata.  Sitä paitsi eihän se voi olla se, kun se on oikeasti kuollut. Joku taas vain  pilailee kustannuksellani ja pitää minua tyhmänä, yksinkertaisena ja herkkäuskoisena.

Viivi muistaa päivän vielä kuin eilisen. Se oli ollut Viivin oven takana. Viivi oli pyytänyt sitä käymään, mutta oli sen saapuessa niin sekaisin, että unohti - siis kielsi mielessään -, että oli pyytänyt sen luokseen.

Viivi avasi oven varovasti, kun se oli ollut jo 10 minuuttia oven takana. Se ei aluksi huomannut, että ovi oli auki, ja kun se huomasi sen, se työnsi varovati ovea auki, ja silloin Viivi iski. Kaikki oli sekunnissa ohi.

      *     *     *

Tärisevin käsin Viivi pitelee paperia käsissään. Hän ei voi uskoa, että nämä sanat on siltä. Viivi myttyää paperin ja taas oikaisee paperin - ja lukee taas ääneen jokaisen sanan, mitä paperilla on.

Varsinkin allekirjoitusta Viivi tuijottaa. - Noin se aina allekirjoitti ne sadat viestinsä ja meilinsä, sen on pakko olla se, mutta se ei voi olla se.

Viivi ottaa padinsä käsiin, ja hakee viestin Facebookin viestien joukosta - ja hävittää viestin. Kaikki viestit, joita hän on ehtinyt saamaan kuolleelta rakkaaltaan.

Linkki:

'My Dead Girlfriend'. [Collected via e-mail, July 2014]. Snopes.com

Oikeuslääkäri: Oulun vauvat olleet hyvin kehittyneitä ja elinkelpoisia. Vauva-lehti 9.6.2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti