keskiviikko 20. elokuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 343: "Voiko tekokäsi olla tarinan ytimessä? Osa 6"


En ole vielä antanut suoraa vastausta kysymykseen, voiko tekokäsi olla tarinan ytimessä. Taitaa olla aika pohtia sitäkin.

Olen itse, tosin vuosia sitten, pohtinut tarinan rakennetta, mihin tämäkin kysymys liittyy. Kaikkia niitä elementtejä, joita tarinassa tulee olla, jotta se olisi tarina, voi kutsua sen rakenteeksi. Yhdistin kaksi aiemmin tehtyä hahmotelmaa toisiinsa. Toinen oli kirjasta A.J. Greimas "Strukturaalista semantiikkaa" (1980), jonka löysin kauhtuneena ja lainaamattomana sattumalta Savonlinnan kaupunginkirjastosta, jonka vieressä silloin hetken aikaa asuin. Toinen oli Vladimir Proppin "Ihmesadun morfologiaa" (Morphology of the Folk Tale, 1958) vai miten kirjan nimi tulisi suomeksi kääntää, kirjaa kun ei ole vielä käännetty suomeksi, vaikka se ilmestyi venäjäksi jo 1920-luvulla. Proppin kirjan sain käsiini aika myöhään sen jälkeen, kun olin siitä ensimmäistä kertaa lukenut, ja se löytyi Tampereen yliopiston pääkirjastosta, vanhasta Attilan kenkätehtaasta, jossa kirjasto silloin sijaitsi.

Tein paljon kaikenlaisia kokeiluita, joita en koskaan dokumentoinut. 1990-luvun puolivälissä ei ollut vielä blogeja ja Internet oli vasta tulossa. Aineistot hävitin, mutta vakuutuin siitä, että mistä tahansa tekstistä oli se sitten kaunokirjallinen teksti tai tietoteksti löytyy samanlainen kerronnallinen rakenne, mikä ei tietysti ole mikään uutinen. Kaikkea muuta. (Mutta joka vanhoja muistelee, tikulla silmään.)

Nykytarinat - ja varsinkin tämä 'Koukkukäsi' tässä yhteydessä - toi mieleeni sen, millaista tietoa kertomuksen sisällä oikein liikkuikaan. Kun luin legendaa tarkkaan, se muistutti tarinan prototyyppiä. Ja niin tuli tietysti ollakin kysehän oli mistä tahansa tarinasta ja Mark Barber, jonka kirjoittamaa tarinaa olen käyttänyt esimerkkinä, on tietoisesti kirjoittanut hyvän tarinan, hyvän version 'Koukkukädestä'.

     *     *     *

Aiemmin en ole kiinnittänyt erityistä huomiota tarinan käänteisiin, mutta niin 'Koukkukädessä' kuin muutamassa muussakin samaan aikaan lukemassani nykytarinassa, käänne liittyy tarinan hahmotteleman ongelman [1] tunnistamiseen.

Tässä tapauksessa suoraan kertomuksessa todettu ongelma on vankilasta / mielisairaalasta karannut mies, jolla on kädessään teräksinen tekokäsi, joka on koukunmallinen. - Asiasta tekee mielenkiintoisen mm. se, että Linda Dégh toisinaan toteaa, että nykytarinassa on kyse ongelmien käsittelystä tai ratkaisusta sen kummemmin kuitenkaan pohtimatta, mitä hän sillä tarkoittaa.

Jos ja kun koukkukäsi tulee esiin tarinan käänteessä, sen siis kai voi sanoa olevan tarinan ytimessä?! Ilman ongelman tunnistamista ei tietysti ole mitään ongelmaa, eikä siihen liittyvää tarinaa. Turhan yksinkertaista, mutta niin tietysti on.

Asiaa voi pohtia vielä vähän tarkemmin. Onhan nimittäin niin, että lähimetsissä haahuileva yksikätinen mies on metsässä tiesivät autolla kuhertelupaikkaansa menevät nuoret miehestä mitään tai eivät. Eikö niin? Tarinassa asiat on vain ymmärrettävistä syistä kytketty toisiinsa.

Ongelmaksi laitokseen pakkosijoitettu miesreppana tulee vasta, kun hänestä tehdään ongelma. Jos nuoripari ei olisi autoradiosta saanut tietää miehestä, he tuskin olisivat reagoineet auton ulkopuolelta kuuluneeseen rapisteluun kesken kiihkeän rakastelusession tai miten he autossa sitten tekivätkään.

Tarinan (sisäisen) logiikan mukaan pahis olisi kenties tässä tapauksessa koukkukäsineen päässyt auton sisään ja ehkä mätkäissyt koukulla tyttöä, sillä mies oli apukuljettajan puolella autoa käsineen.

Toisaalta vaikka tyttö olisi tiennytkin, että hänen kannaltaan vaarallinen taruolento tms liikkuu lähialueella, hän ei olisi ollut välttämätöntä reagoida auton ulkopuolelta kuuluviin ääniin. Kysehän oli vain äänistä... Ja jos hän ei olisi reagoinut ääniin, oltaisiin samassa tilanteessa kuin jos ongelmaa ei olisi alunpitäenkään tunnistettu.

Toisin sanoen myös tieto koukkukäden heilumisesta juuri auton ulkopuolella - ja tytön siitä saama tieto - ovat tarinassa kytketty toisiinsa. Koukkukäden [2] toimintaan liittyvä tieto on toinen ongelmanratkaisun kannalta keskeinen tieto, millainen löytyy kaikista tarinoista. Eikä kahta ilman kolmatta.

'Koukkukäden' erikoisuutena on se, ettei autossa ollut nuoripari tiedä, oliko koukkukäsi todella auton ulkopuolella vai mihin ääni liittyi. Kun nuorimies on vienyt tytön takaisin kotiinsa, kuten hyvin tunnettua, miehen käsi roikkuu auton oven välissä. Tämä vahvistaa sen, että tyttö oli kuin olikin ollut oikeassa vaatiessaan sitä, että heidän tulee äkkiä lähteä kuhertelupaikasta, minkä poika sitten tekikin. Auton ovea vasten heiluva käsi antaa tarinan kannalta [3] kolmannen keskeisen ongelman 'ratkaisevan' tai paljastavan tiedon.

     *     *     *

Kansantarinoiden rakenteesta, oli kyse sitten vanhoista kansantarinoista (legendoista) tai nykytarinoista (urbaanilegendoista), ei olla käsittääkseni päästy folkloristien keskuudessa yksimielisyyteen. Ja ilmeisesti koko kysymystä ei ole pidetty kovin tärkeänä, koska siihen ei ole kovasti paneuduttu.

D. Todd Donovan, John C. Mowen ja Goutam Chakraborty ovat artikkelissa "Urban legends: diffusion processess and the exchange of resources" (2001) kehittäneet yksinkertaisen menetelmän määrittää - tosin aika karkealla tasolla - nykytarinan rakenteen. Ryhmä kävi läpi menetelmällään 100 nykytarinaa ja eritteli niitä.

1. vaihe: tarinan hahmojen tunnistaminen, joiden resursseja (mm. tietoja tai niiden puutteita) myöhemmin eriteltiin.
2. vaihe: koska tarinan tekee tarinaksi (mikä erottaa sen esim. juorusta tai huhusta) ironinen käänne, he jakoivat kunkin tarinan ennen ja jälkeen käänteen. Ja kukin tarina analysoitiin myöhemmin sen perusteella, mitä käänteen jälkeen tapahtui. Miten se vaikutti hahmojen resursseihin, jotka olivat keskeisiä toimintaa motivoivia tekijöitä.
3. vaihe: hahmojen tavoitteiden määrittäminen resurssien (= fyysiset, sosiaaliset, materiaaliset sekä tiedolliset resurssit) suhteen - ja huomion keskiössö oli miten käänne vaikutti tilanteeseen.
4. vaihe: jokaisen toimijan resurssin kohdalla katsotaan, lisäsikö vai vähensikö käänne resurssien määrää. Esimerkiksi 'Koukkukädessä' on se erikoinen tilanne, että nuoren miehen ja tytön tavoitteet eivät välttämättä käyneet yksiin, mistä folkloristit konferensseissaan aika verisestikin kiistelivät.

     *     *     *

'Koukkukäsi' näyttää eriteltynä tällaiselta:

1. tarinan hahmot: päähenkilöinä nuori mies, nuori nainen; ja sivuhenkilöinä: keski-ikäinen mies, radiokuuluttaja

2. faktuaalinen käänne tarinassa on vangin / potilaan karkaaminen

3. tämän tarinan osalta toimijoiden tavoitteiden määrittäminen ei välttämättä ole helppo asia, koska arvot / normit vaikuttavat siihen, miten tilanteen haluaa hahmottaa.

Koska nuoripari on yhteisestä päätöksestä lähtenyt kuhertelupaikkaan, oletuksena on ettei kumpaakaan ole pakotettu mihinkään. He ovat vapaaehtoisesti lähteneet kuhertelemaan pois aikuisten valvovien silmien alta.

Tarinasta tekee tietysti varsinkin nuorten kannalta kiinnostavan se, että oletuksena on, että niin poika kuin tyttökin tietävät tekevänsä tilanteessa jotain sopimatonta, mitä vanhemmat / aikuiset eivät välttämättä hyväksy. - He siis rikkovat tässä tapauksessa alun pitäen 50-luvun USA:n keskiluokkaisen valkoisen enemmistön kulttuurista normia, joka kieltää seksin ennen avioliittoa ym. Ja vaikka he eivät rikkoisikaan varta vasten normia, se on joka tapauksessa tällaisessa tilanteessa enemmän kuin mahdollista ja jopa todennäköistä.

Tarina ei kerro ovatko nuoret ensimmäistä kertaa kuhertelemassa vai käyvätkö he säännöllisesti pimeillä metsäteillä ym. harratamassa seksiä. Mahdollista on tietysti sekin, että kyse on ensimmäisestä kerrasta.

Tästä pääsemme siihen, että sekä nuoren miehen että naisen kohdalla kyse on fyysisistä tai kehollisista resursseista, jotka ovat pelissä mukana. Kummatkin hakevat tilanteessa nautintoa, mitä he sitten siellä autossa tekivätkään.

3.1. Ennen käännettä pari on vasta ajamassa autossa kuhertelupaikkaansa, mutta heidän odotuksensa oletettavasti ovat korkealla. He tietävät (= resurssi 1) pääsevänsä kohta paikkaan missä voivat olla vain kahdestaan (+), kun he istuvat vierekkäin pojan ajaessa autoa. Kun he saavat autoradiosta kuulla tiedon siitä, miten vaarallinen mies liikkuu lähistöllä, on se ensimmäinen resurssin menetys (-).

3.2. Kun he ovat hetken päästä fyysisessä kosketuksessa toisiinsa  (= resurssi 2) -ja saavat tekemisestään nautintoa (+) siitä, mikä on ollut myös syy, miksi he ovat autolla lähteneet kauas kotoaan. Kun tyttö kuulee auton ulkopuolelta rapinaa, ja he lopulta keskeyttävät kuhertelun kokonaan on se tämän tärkeimmän resurssin menetys (-).

3.3. Lopuksi saavuttuaan takaisin tytön kodin pihaan tyttö huomaa (+) vaarallisen miehen tekokäden roikkuvan auton oven välissä, mikä tekee oikeutetuksi myös sen, että hän vaati poikaa ajamasta takaisin kotiin. Näin he välttyivät ehkä menettämästä henkensä (= resurssi 3) tms (+).

     *     *     *

Ironista kertomuksessa on, että kaikki sinänsä kielteiset tiedot / tapahtumat (ja resurssien menetykset), jotka estävät nuoria tekemästä, mitä he juuri sillä hetkellä haluavat, pelastaa heidän henkensä - tai on ainakin mahdollista, että heidän tai ainakin tytön henki tai terveys säilyi siksi, että hän reagoi tilanteeseen.

Jos ja kun tarinaa lukevat poliittisesti konservatiiviset vanhemmat, tilanne näyttää hieman toisenlaiselta. He kenties ajattelevat tarinan tytön / pojan paikalle oman kullannuppunsa, ja näkevät päällimmäisenä sen, miten tytär / poika säilyttivät neitsyytensä tulevalle puolisolleen / kihlatulleen tms. - Se mikä nuorten näkökulmasta oli fyysisen resurssin menetykseltä (-) onkin ehkä vanhemmille sitä, että he säilyttävät (+) resurssinsa hamaa tulevaisuutta varten.

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti