lauantai 30. elokuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 346: "Voiko tekokäsi olla tarinan ytimessä? Osa 8"

Saattaa kuulostaa oudolta, mutta en ole vielä päässyt itse asiaan eli siihen, mikä on tärkeintä - ihmisten välisen vaihdon ja vuorovaikutuksen analyysiin.

Sosiaalitieteissä ja niiden ulkopuolella on kehitelty lukuisia teorioita,  malleja ja viitekehyksiä vaihdosta ja vuorovaikutuksesta, mutta jostain syystä kaikki kehittelyt ovat olleet loppujen lopuksi aika vaatimattomia ja luonnosmaisia, eivätkä ole johtaneet ymmärryksen olennaiseen lisääntymiseen siitä, millaisia ihmisten väliset suhteet oikein ovat.

Ehkä pisimmälle on päästy sosiaalisessa antropologiassa, etnografiassa (kansatiede, folkloristiikka) ja sosiaalitieteiden ns. symbolisessa interaktionismissa. Eli kun ihmisen toimintaa tarkastellaan riittävän pitkällä aikajänteellä siitä paljastuu piirteitä, jotka eivät tule esiin, kun aikajänteenä on esimerkiksi 10, 50 tai 100 vuotta (antropologia), kulttuureita tutkittaessa puolestaan tulevat esiin kulttuurista toiseen toistuvat ja kulttuureja erottavat piirteet - ja muutokset ajan kuluessa (etnografia).

Symbolinen interaktionismi paljastaa parhaimmillaan sen, mistä ihmisten välisessä viestinnässä ja vuorovaikutuksessa - tässä ja nyt - on kyse. - Ja uskon,että esimerkiksi (matemaattinen, hermeneuttinen) peliteoria ja vuorovaikutuksen analyysi toimijoiden strategioiden kautta on myös tärkeää pyrittäessä etsimään esimerkiksi optimaalisia tapoja toimia eri tilanteissa, suhteessa toisiin ja ympäristöön.

     *      *      *

Konkreettisimmillaan kyse on siitä, että joku jossain tilanteessa alkaa kertoa jollekin jotain ja joku toinen vastaanottaa sitä jotain. Poikaporukassa esimerkiksi joku kertoo tarinaa 'Koukkukädestä' jossain tilanteessa muille - ja lopuksi siitä keskustellaan.

Nykytarinoiden kertomisesta tekee kiinnostavan verrattuna novellien tai romaanien lukemiseen se, että kyse on itsessään vuorovaikutuksellisesta tapahtumasta. Vuorovaikutus ei tapahdu vain tekstin sisällä vaan myös kertojien ja kuuntelijoiden välillä.

Tarinat eivät ole mitä tahansa tarinoita, vaan juuri tilannetta / kontekstia varten kerrottu tarina. Nuoret aikuiset kertovat toisilleen itseään kiinnostavia ja jollain tavalla merkittävinä pitämiään tarinoita. Luettaessa esimerkiksi kauhukirjaa tai -tarinoita niitä ei voi itse samalla tavalla valita. Ne tulevat esiin siinä järjestyksessä kuin tulevat.

     *      *      *

Kun kirjailijoilta kysyy, miksi he ovat kirjoittaneet fiktiivisiä tarinoitaan, he eivät usein osaa sanoa, miksi tekevät sitä mitä tekevät. Tai kirjoittamisella on heille vain henkilökohtaista merkitystä, ja he tietysti toivovat, että myös muut ovat kiinnostuneita heidän tarinoistaan, menevät kauppaan ja ostavat kirjan jne. Eli kirjoittamisen yhtenä motiivina on selvästi raha ja itse kirjoittamisesta ja julkaisemista syntynyt arvostus ja sen synnyttämä maine.

Nuori mies joka kertoo toisille tarinoita ei ajattele rahaa, mutta sosiaalista arvostusta hän kertomisestaan omassa ryhmässään varmasti saa. Ja hän ehkä kertomalla tarinoita ottaa roolinsa ryhmässä eli hän on se, joka osaa paljon tarinoita ja kertoo niitä muille.

     *      *      *

Kuvitellaan - jälleen kerran - tilanne, jossa nuori mies kertoo toisille esimerkiksi kadunkulmassa tarinan 'Koukkukädestä'.  - Mitä Matti sanojen käytöllään ja puhumisellaan antaa muille? Hän selvästikin antaa heille tarinan, jota muut eivät luultavasti tunne - tai jos tuntevat, hän kertoo sen jossain tietyssä tarkoituksessa. Ja muut siis saavat Matilta tarinan.

Kuten aiemmasta analyysista tuli esiin, Matilla / tarinassa on käytettävissään ainakin neljänlaisia resursseja 1) fyysiseen kehoon liittyviä, 2) aineellisia, 3) sosiaalisia ja 4) tiedollisia resursseja. 'Koukkukäsi' tarina on tarinan tiedollinen resurssi. Toisin sanoen muut nuoret miehet saavat sen kautta jotain tietoa jostain. - He saavat tietoa suoraan siitä, mitä tarina kertoo. Ja tarinahan kertoi heidän ikäisestään tytöstä ja pojasta ja automatkasta ja mitä sen aikana tapahtui.

Nuorilla miehillä itsellään on ehkä auto tai he saisivat / saavat sellaisen käyttöönsä halutessaan. Heillä on ehkä tyttöystävä tai he harkitsevat sellaisen .. hankkimista. Ja tyttöystävän kanssa halutaan tehdä .. kaikenlaista. Esimerkiksi mennä kuhertelupaikkaan tekemään .. kaikenlaista.

'Koukkukäsi' on siis selvästi nuorille miehille myös sosiaalinen resurssi, sillä se antaa heille mallin millä tavoin tytön kanssa voi toimia. Se ei kerro kaikkea, mutta riittävän paljon, jotta siitä on tietyssä tilanteessa heille ehkä hyötyä tai sitä voi ainakin kokeilla.

Eli tarinaa kertova Matti antaa muille mallin, miten toimia - ja saa sen kautta arvostusta muilta. Hän voi jopa kertoa tarinan minä-muodossa, mikä voi - sopivasti kerrottuna - entisestään lisätä tuota arvostusta ja mainetta. Samalla se on uskottavampi ja se kautta arvokkaampi malli muille.

     *      *      *

Tärkeämpää kuin se, mitä tarinassa on sanottu, on se mikä on jäänyt siinä suoraan sanomatta. Tarinan kertominen ja sen tuottamat mielikuvat tuottavat nautintoa (ja kauhun / pelon tunnetta) samalla tavalla kuin sen, mitä tarinassa tapahtuu sen nuorille, mikä on tarinan juonena sen nuorten kannalta eli tarinassakin on kyse nautinnon tuottamisesta.

Eli pohjimmiltaan kyse on siitä, millä tavalla omia kehollisia resursseja on mahdollista käyttää suhteessa toiseen. Ehkä suurin tabu, mikä tilanteeseen länsimaissa liitetään on penetraatio, jota ei nykytarinoissa koskaan kuvata vaan se jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan tai tarinan jälkeisen keskustelun aiheeksi.

Jotta nautintoa on mahdollista hankkia ja tuottaa toiselle, tarvitaan siihen muitakin välineitä kuin omat kehot, tietyn ikäinen tyttö ja poika. Tarinassa tällainen aineellinen resurssi, väline, on auto, millä on myös symbolista merkitystä. Toisin sanoen se, jolla on vara autoon ja / tai lupa ajaa autolla / käyttää autoa, on myös oikeus hankki sitä, mitä tällä välineellä on mahdollista tässä tilanteessa hankkia eli seksiä.

     *      *      *

Tarkkaan ajateltuna tarina tarjoaa nuorille miehille kaiken muun - mitä heillä itsellään ei jo ole - paitsi auton. Ja tyttöystävän hankkiminen on tietysti jokaisen oma ongelma, eikä siihen tarvita aineellisia resursseja.

Tietysti tyttöystävää voidaan ajatella, pojan näkökulmasta katsottuna, myös aineellisena resurssina, mutta tällöin naisiin suhtaudutaan välineellisesti. Eli tytöt / naiset ovat vain välineitä pojan / miehen nautinnon tuottamisessa.- Yhtä hyvin esimerkiksi nuoret naiset voivat suhtautua miehiin välineellisesti. He käyttävät miehiä vain saadakseen seksuaalista nautintoa - ja se on siinä sitten.

Tarina ei itse asiassa kerro tästä asiasta mitään eli miten nuori mies / nainen suhtautuvat toisiinsa, eikä sillä tarinan logiikan kannalta ole mitään merkitystä! Jos kuvitellaan rakastelukohtaus autossa, siinä voi tapahtua mitä tahansa,  olisivat nuoret itse sitten mitä tahansa.

Jokainen tietää, että esimerkiksi tyttö luultavasti ei ensimmäisellä kerralla nauti mahdollisesta penetraatiosta ja se tuottaa kipua. Poika luultavasti saa orgasminsa liian aikaisin ja homma menee jo senkin takia hieman niin ja näin jne. Vasta harjoitus tekee .. mestarin.

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti