lauantai 30. elokuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 347: "Voiko tekokäsi olla tarinan ytimessä? Osa 9"

Analyysi on tietyllä tavalla ajautunut umpikujaan siinä mielessä, etten ole pystynyt määrittämään 'Koukkäkäsi' -tarinalle yhtä käännettä, joka olisi käänne kaikkien siinä esiintyvien toimijoiden (varsinkin tytön ja pojan) kannalta katsottuna. - Tämä herättää epäilyn, voidaanko tässä tarinassa (ja yleensä tarinoissa) määrittää yksiselitteisesti käännettä, jonka jälkeen tapahtumat ovat - sanoisinko - hallitsemattomassa tilassa, minkä jälkeen toimijat eivät omalla tekemisellään voi välttämättä enää paljon vaikuttaa tapahtumiin (tai se on heidän taidostaan ja tahdostaan kiinni) ja asiat menevät omalla painollaan eteenpäin niin kuin menevät.

      *     *     *

Toisaalta tässä ei ole mitään ongelmaa, sillä tarinoiden kuuntelijan / lukijan täytyy yksinkertaisesti olla koko ajan tietoinen (jos hän on kriittinen kuuntelija), mistä näkökulmasta hän itse sitä tarkastelee.

Vaikka tarinassa ei puhuta, mitään seksistä, se on selvästi tarinan kertojan huomion kohteena.  Siitä puhutaan vaikkakin hieman viistoon.

Kertoja puheessaan painottaa joko sitä että hän pyrkii pelottelemaan kuuntelijoitaan tai hän pyrkii kertomaan sen humoristisesti. Kummatkin tavat tuottavat luultavati kuuntelijalle nautintoa, mutta nautinto - tunteensiirron takia - on eri tapauksissa hieman erilainen. - Seksi varsinkin jos kyse on ensimmäisistä kerroista / ensimmäisestä kerrasta herättää pelon / kauhun tunteita mutta myös mielihyvän / kiihkon tunteita. Kummatkin äärimmäiset tunteet ovat samaan aikaa paradoksaalisesti läsnä ja kertoja voi ohjailla näitä tunteita.

      *     *     *

Toisin sanoen sen lisäksi, että tarinaa kuuntelevat pojat / nuoret miehet (ja tytöt / naiset) saavat Matilta tarinan he saavat myös tarinaan kytketyt tunteet mukana. Ja tunteet ovat siinä mielessä tärkeä osa tarinaa ja sen kerrontaa, että se joko KOUKUTTAA kuuntelijan tai saa tarinan tuntumaan mielenkiinnottomalta.

Tarinan sisällä / auton sisällä tyttö reagoi pelon tunteella ja kauhulla auton ULKOA kuuluviin ääniin. Häntä ei pelota se, mitä poika auton SISÄLLÄ tekee hänelle tai mitä hän itse tekee. Se mitä auton sisällä tapahtuu on mielihyvän ja seksuaalisen kiihkon aluetta. - Äärimmäiset tunteet ovat tytöllä samalla tavalla läsnä kuin kertojallakin. - Jos kertoja kertoo tarinaansa nuoren miehen roolista käsin, hän kenties machoilee ja yrittää siirtää tarinaan liittyvät tunteet sivuun. Tällöin tarina kutistuu pelottelutarinaksi, jonka käänne on tarinan lopussa, jossa poika näkee ovessa roikkuvan koukkukäden.

Todennäköisesti kun tytöt kertovat tarinaa toisilleen (mikä on ollut 50-luvulla jolloin tarina syntyi yleisin tapa käyttää tarinaa), 'Koukkukäden' koko tunneskaala tulee käyttöön. Tytön kannalta kuohuttavin ja suuria tunteita herättävä tilannehan tarinassa oli nimenomaan se, kun tyttö kuulee raapimista tms. ovensa takaa, jolloin hän reagoi siihen voimakkaasti.

      *     *     *

Siirtäessään tunteita tarinan avulla toisiin kertoja ei saa siitä varsinaisesti mitään itselleen, mutta kerronta vahvistaa ryhmän yhteenkuuluvutta tms. Toisaalta tarinan kertominen, mikäli kertoja uskoo tarinaan, voidaan pitää myös eräänlaisena tapana purkaa muihin  ahdistuneisuuden / pelon tunteita ja jakaa niitä muiden kanssa.

Tämän kautta tulee ymmärretyksi se, ettei itse asiassa ole tärkeää, onko tarina totta vai ei. Jos se on edes periaatteessa mahdollinen, se riittää. Vaikka tarina kerrotaan totena, se että tarina osoittautuu vain tarinaksi, ei välttämättä vähennä sen arvoa tarinana. Ja tarinaa kerrotaan edelleenkin totena tarinana, mikä on tietysti ristiriitaista.

Ongelmallisiksi tällaiset tarinat ja niiden kertomisen tekee se, että ihmiset alkavat toimia sen mukaan ikään kuin tarinat olisivat totta ja ikään kuin JOSSAIN SIELLÄ AUTON ULKOPUOLELLA olisi jotain pelättävää keskellä yön pimeyttä.

      *     *     *

Näin ajateltuna: tarinan kertoja antaa kuuntelijoilleen ainakin kolmenlaisia asioita:

1) itse tarinan (-> tietoa)
2) siihen liittyvät tunteet  (-> siirtyvät tiedon mukana) ja
3) mallin jonka mukaan toimia.

Mikäli tarina koukuttaa kuuntelijansa / lukijansa, mahdollisuutena / riskinä / vaarana on, että he alkavat toimia ikään kuin tarina olisi totta ja sen mukaan tulee toimia.

1) nuoria miehiä (ja heidän autojaan) on vältettävä
2) keski-ikäisiä miehiä on kartettava
3) on muistettava, ettei koskaan tiedä missä ja milloin joku voi käydä kimppuusi olit turvallisesti auton sisällä tai et

Jos kuuntelija kritiikittömästi tunnetasolla sitoutuu 'naisnäkökulmaan', 50-luvun moraalinvartijat saattoivat / saattavat olla tyytyväisiä ja katolilaiset ym. ovat saaneet erävoiton avioliiton ulkopuolisesta seksistä.

      *     *     *

'Koukkukäsi' -tarina niin kuin muutkin nykytarinat ovat kiinnostavia mm. siksi, että niiden välittämä tieto on hyvin ambivalenttia tai sitten sitä ei edes ole tarinoissa ollenkaan tai tieto on jopa aivan virheellistä.

Näillä tarinoilla ei siis pyritä vaihtamaan tietoja ihmisten välillä vaan tärkeämpää on tiettyjen tunteiden ja tunnetilojen välittäminen. Tietojen sijaan tarinat välittävät asenteita, arvoja ja normeja, jotka liittyvät eri asioihin.

'Koukkukäsi' -tarinan arvona läpinäkyvästi on neitsyyden arvostaminen, mikä oli tavallista 50 -luvulla ja on tainnut tulla taas uusioneitsyiden myötä uudelleen muotiin. Tällaista arvostusta ei voi mitenkään asiallisesti perustella muuta kuin vetoamalla "Raamattuun" ja uskontoihin. - Tämä on tietysti ristiriidassa sen tiedon kanssa, että ihminen on läpeensä seksuaalinen olio heti synnyttyään. Ja on tavallista, että esimerkiksi pienet lapset häpeilemättä masturboivat eikä siitä ole heille mitään haittaa.

      *     *     *

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti