keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Akomfrah: "Marssi Washingtoniin 1963" (2013)

Vuonna 1963 Martin Luther King tukijoineen järjesti protestimarssin Washingtoniin vapauden ja työpaikkojen puolesta. King piti 250 000 kuulijan edessä kuuluisan puheensa unelmastaan rotuerottelun lopettamisesta.

Ääneen pääsevät muun muassa kansalaisoikeusaktivisti Harry Belafonte, näyttelijä-laulaja Diahann Carroll, Martin Luther Kingin asianajaja Clarence Jones, folk-laulaja Joan Baez ja mediamoguli Oprah Winfrey, sekä tavallisia miehiä ja naisia, jotka muodostivat tuhatpäisen massan.
(Yle Areena)

     *      *      *

Kansalaisoikeusaktivisti Martin Luther Kingin puhe on .. uskoisin tuttu suurelle osalla suomalaisistakin.  Ja jälleen kerran siitä oli mahdollista kuulla muutama ote tällä kertaa John Akomfrahin dokumenttielokuvassa "Marssi Washingtoniin 1963" (2013).

Kun vanhoja, tuttuja aiheita lämmitetään ja vielä dokumentissa, aina herää kysymys, miksi näin on tehty? Mitä uutta tämänkertainen dokumentti tarjoaa suhteessa kaikkeen siihen, mitä on tehty ja julkaistu aiemmin?

Otsikon mukaisesti kaikki tapahtumaan liittyvä käytiin kellontarkkuudella läpi. Kansalaisoikeusliikkeen ohella mm. ay-liike oli mukana valtavaa joukkotapahtumaa järjestämässä. Kun lopullinen päätös marssista oli tehty, sen organisointiin oli 6 viikkoa aikaa. Mustia ja valkoisia tuli bussilasteittain ympäri USA:ta Washington DC:hen. Kaikki oli 10 tunnissa ohi.

Loppuun saakka presidentti John F. Kennedy ole epäileväinen, oliko mielekästä järjestää suurta mielenosoitusta, vaikka asia sinänsä oli hyvä. Jos mielenosoitus johtaisi väkivaltaisuuksiin, se kääntyisi itseään vastaan. Kennedy varautui FBI:n avulla pahimpaan, ja liittovaltion sotilaat olivat valmiustilassa, mitä tuolloin vuonna 1963 ei kerrottu julkisuuteen vaan kyse oli salassa järjestetystä operaatiosta.

Kennedyn hallinto sekä kongressin poliitikot suhtautuivat 1960-luvun alussa paranoidisesti kommunismin uhkaan USA:n sisällä, ja Kennedy lupasi varauksetta tukea Kansalaisoikeusliikkeen hanketta vasta, kun se erottaisi kaksi kommunistiksi leimattua henkilöä. Kumpikaan ei kuitenkin ollut kommunisti tai kuulunut USA:n kommunistiseen puolueeseen tms.

      *      *      *

Tapahtuman on väitetty keskeisesti vaikuttaneen siihen, että vuonna 1964 kongressi hyväksyi Kansalaisoikeuslain, johon oli kirjattu syrjinnän kielto mm. työelämässä.

Dokumentti ei kuitenkaan vakuuttanut siitä, että massatapahtumalla oli mitään vaikutusta. USA:ssa olisi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin tullut puuttua mustien järjestelmälliseen syrjintään varsinkin syvällä etelässä. Tai kommunismin uhkasta olisi ehkä tullut, todellakin, todellinen. Tai ainakin vasemmistopuolueet / populistiset joukkopuolueet olisivat ehkä saaneet jalansijaa myös tässä maassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti