keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Dégh: "The Hook" (1968)

Tänään kun tulin iltapäivällä kotiin huomasin postiluukusta pudotetun ruskean kirjekuoren, jonka sisällä oli tämä aikakausjulkaisu: "Indiana Folklore", Volume 1, Fall 1968.

Olin yrittänyt saada tätä lehteä Suomesta, mistä sitä ei kuitenkaan löytynyt. Ei edes Helsingin yliopiston kirjastosta, jossa olivat kaikki muut aikakauslehden numerot, mutta ei tätä ensimmäistä.

Joten turvauduin Amazon-kirjakauppaan, jonka kautta onnistuin hankkimaan ainoan myynnissä olevan kappaleen.

     *     *     *

Julkaisussa on mm. folkloristien hyvin tuntema Linda Déghin artikkeli "The Hook" (1968). Monet artikkelit, joita olen kuluvan vuoden aikana lukenut, ovat viitanneet tähän artikkeliin tavalla tai toisella, joten jossain vaiheessa halusin itse lukea, mitä ja miten se Dégh oli oikein kirjoittanut ensimmäisestä kanonisoidusta nykytarinasta (contemporary legend) tai urbaanilegendasta.

Tästä julkaisusta alkoi yksi, uusi aikakausi folkloristiikan tutkimuksessa, niin kai voi sanoa. Dégh Indianan yliopiston tutkijaryhmineen haastoi muut amerikkalaiset yliopistot myös tutkimaan nykytarinoita ja 1990-luvun alussa Berkeleyn yliopiston kokoelmissa oli "The Hook" -legendasta yli 75 versiota, mikä oli enemmän kuin ne 44 versiota mitä Dégh artikkelissaan käy läpi.

     *     *     *

"Indiana Folkloren" 1. numerossa on esitelty, kommentoitu ja analysoitu kaikkiaan 16 legendaa. Linda Déghin lisäksi kirjoittajia ovat  F.A. de Caro, Larry Danielson, Carlos Drake, Magnus Einarsson-Mullarký ja C. Richard K. Lunt. Ja johdannossa kerrotaan, että työ on vasta alkamassa.

Ja rivien välistä voi lukea, että tarinat on löydetty analyysin kannalta jopa hieman liian myöhään, sillä esimerkiksi "Hookin" syntyä ei ole pystytty kovin tarkkaan määrittämään. Myöhemmin sen on arvioitu lähteneen liikkeelle 1940-luvulla.

Kiinnostavaa on nähdä miten lähes kaikki myöhemmän analyysin idut ovat olleet oraalla jo tässä ensimmäisessä artikkelissa, mitä on sitten myöhemmin tarkennettu. Ja on hämmästyttävää, miten paljon vain yhdestä tarinasta on lopulta saatu irti, enkä ole ollenkaan vakuuttunut, että tästä tarinasta on sanottu vielä viimeistä sanaa sanottu. - Tarinaa ei ole esimerkiksi onnistuttu purkamaan osiinsa ja kokoamaan hallitusti uudelleen.

     *     *     *

Erityisesti Linda Déghin kriittinen ote aiempaan folkloristiikkaan kiinnittää huomiota, mikä tuo vääjäämättä mieleen sen, että hän oli emigrantti, joka oli muuttanut Unkarista USA:an - ja aloittanut uransa silloisen kansandemokratian aikoihin.

Déghin ote on vaistomaisen sosiologinen tai sosiaalitieteellinen toisin kuin vaikkapa Länsi-Euroopassa vielä tuohon aikaan. Hän selvästi karsastaa sitä, miten tutkijat katsoivat tutkimuskohdettaan 'kansaa' ylhäältä päin. He olivat oppimatonta ja sivistymätöntä lähinnä maaseudun väestöä, jotka uskoivat usein pakanallisesti yliluonnollisiin olioihin.

Nykytarinat pelkällä olemassaolollaan ravistelivat perinteisiä käsityksiä 'kansasta' ja kansantarinoista. Itse asiassa tällaisten tarinoiden arveltiin olleen jo hamaa menneisyyttä yhä korkeamman sivistystason ansiosta, mikä oli - ja on - kuitenkin silkkaa harhaa. 

     *     *     *

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti