torstai 11. syyskuuta 2014

Ellis: "Miksi jäniksenkäpälä tuottaa onnea? Ruumiinosat fetisseinä" (2002)

Folkloristi Bill Ellis on kirjoittanut lukuisia kiinnostavia artikkeleita eri aiheista - ja vastaus kysymykseen "Miksi jäniksenkäpälä tuottaa onnea?" (2002) on yksi näistä. Artikkeli on julkaistu englanniksi.

Ellis keskittyy artikkelissaan lähinnä käpälän ja muiden ruumiinosien fetisistiseen käyttöön parin viime vuosisadan aikana. Tutkijan tarina on aika hätkähdyttävä, sillä amerikkalaisessa kontekstissa esine symboloi mm. mustien ja valkoisten vastakkainasettelua, joka kärjistyi 1960-luvun Kansalaisoikeusliikkeessä.

      *     *     *

Suomessakin neliapila, hevosenkenkä ja jäniksenkäpälä ovat olleet vuosikymmeniä itsestäänselviä hyvän onnen amuletteja. Harvemmin kuitenkaan mietitään, mikä tällaisten uskomusten takana oikein on ja onko niillä tänä päivänä enää mitään merkitystä minkään kannalta.

Kiinnostavaa on, ettei Bill Ellis näe tällaista fetisismiä vielä 2000-luvullakaan aikansa eläneenä. On helppo vähätellä, ettei onnenamuleteilla ym ole mitään todellista merkitystä ihmisille, mutta samaan hengenvetoon voidaan kysyä: miksi niitä sitten käytetään?

Kristinuskon perinteeseen on kuulunut kaiken kansanuskon väheksyminen taikauskona ja pakanallisuutena. Silti esimerkiksi katolilainen pyhimysten jäänteiden palvominen - ja myös luterilainen Jeesuksen ruumiin syöminen ja veren juominen - ovat suoraa jatkoa, sillä uskolle, mitä vuosituhansien takaa juontava usko vaikkapa jäniksenkäpälän maagisiin voimiin kuvastaa.

      *     *     *

Tätä ei Ellis suoraan sano, mutta jäniksenkäpälän tarina on levinnyt samaan aikaan  kahta väylää pitkin. Samaa tarinaa on kerrottu niin Afrikassa kuin kelttien keskuudessa Englannissa jo ainakin n. 3 000 vuotta sitten, joten kyse on ehkä yhdestä vanhimmasta tunnetusta tarinasta, jota ihmiset ovat toisilleen kertoneet.

Ja sama tarina on tullut USA:an kahta väylää pitkin, niin englantilaisten kuin Afrikasta tuotujen orjien kautta. Elävää uskomusperinne, johon tämäkin uskomus kuuluu, on kuitenkin ollut ennen muuta mustien keskuudessa. Ja siihen on Ellisin mukaan syynsä.

Valkoisten alistamat orjat tarvitsivat tällaisia voimaannuttavia fetissejä selvitäkseen ankarasta elämästä. Esimerkiksi jäniksenkäpälä esineenä antoi oikeuden toimia valkoisten luomaa demokraattiseksi kutsuttua oikeusjärjestelmää vastaan. Sama käpälä suojeli mustia myös poliisilta, joka tuli pidättämään heitä valkoisten lakien mukaan tehdyistä rikoksista tai mielivaltaisesti. - Ja tämän päivän orjia ovat tietysti yhteiskunnan köyhät ja syrjäytetyt, joita jopa Suomesta löytyy helposti miljoona ihmistä.

      *     *     *

Alun pitäen uskomus ei ollut niinkään se, että esine toi onnea kuin että se piti pahojen vainajien henget poissa. Käpälä siis suojeli ihmisiä pahoilta voimilta. Ajatus siitä, että sama esine tuottaa onnea, on tietysti vain näkökulman muutos samaan asiaan. Enää ei puhuta hyvistä ja pahoista hengistä tms. vaan idea on ennemmin siinä, että jotkin asiat voivat tuoda onnea tai toimia onnettarina (siis eräänlaisina hyvinä haltioina sittenkin).

Vanha ja uusi uskomus ovat olleet hautausmaille haudattujen vainajien kautta yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi jänis, joka on ammuttu vaikkapa tunnetun rikollisen Jesse Jamesin haudalla, on voimakkaampi maaginen eläin, kuin sellainen joka on ammuttu jossain muussa paikassa.

Mielenkiintoisella tavalla ihmisen hyvyys tai pahuus ei ole enää merkittävä seikka vaan olennaista on se, miten voimakas ja merkittävä hän on eläessään ollut. - Sama logiikka toimi myös esimerkiksi USA:n kansalaissodassa. Vastapuolen sotilailta saatettiin ottaa 'jäniksenkäpäliksi' - tai vain matkamuistoiksi - niin kämmenen luita kuin heidän esineitään ja ruumiinosiaan.

      *     *     *

Jopa joissain nykytarinoissa elää samanlaisia uskomuksia, joiden ytimessä on ajatus siitä, että nimenomaan kämmenen luut tai sormet voivat olla joissain tilanteissa fetissejä, esineitä joille on annettu erityinen merkitys.

Nykytarinoissa Bill Ellisin mukaan uskomus on ikään kuin nostettu toiselle tasolle tai se on rationalisoitu. Kun esimerkiksi rikolliselta tai petturilta katkotaan sormet, on se selkeä merkki siitä, ettei niillä sormilla enää petetä mafiapomoa.

Jälleen kerran ajatus kiertyy myös blogissani paljon käsiteltyyn urbaanilegendaan  'Koukkukäsi' (The Hook), jossa fetissinä tietysti oli se karanneen potilaan / vangin koukkuinen käsi.Tällaiseksi esineeksi käsi muuttui siinä vaiheessa, kun se jäi auton oven väliin.

Tätä ei Ellis analysoi, mutta kyseessähän on kahden modernin teknologian tai koneen kohtaaminen. Ihmiset ovat kuin  vain sivusta seuraajia, kun AUTO ja TEKOKÄSI ottavat toisistaan mittaa. Ja auto osoittautui tässä mittelössä vahvemmaksi.

Toki voidaan sanoa, että tässä tapauksessa käy päinvastoin kuin vanhojen legendojen kohdalla: tarina itsessään  muuttuu fetissiksi, jota ihmiset pitävät mielessään mukana.

      *     *     *

Mutta miksi juuri jäniksenkäpälän sitten kuvitellaan tuovan onnea? Jäniksenkäpälä edustaa kuolleen, vainajan voimaa, jonka uskotaan siirtyneen fetissiin. 99 % suomalaisista luultavasti pitää tällaista uskomusta puppuna, mutta samat ihmiset ovat ehkä syöneet lääkkeitä, jotka lääkkeinä eivät ole vaikuttaneet, mutta joilla on ollut heihin plasebo-vaikutus.

Em. lääkkeet ovat selvästi 2000-luvun jäniksenkäpäliä. Lääketehtaiden tuotekehittelijät ovat siirtäneet eri värisiin tableteihin taikavoimia, jotka siirtyvät ihmisiin - oli lääkkeissä sopivia tehoaineita tai ei.

Entä miksi juuri jäniksenkäpälä? Neoliittisen kauden ihmisellä, mikä kattaa suurimman osan nykyihmisen ja neandertalinihmisen historiasta, jäniksillä on ollut ihmisen kannalta erityinen merkitys.

Jäniksiä joita on ollut aina paljon on pyydetty ravinnoksi erilaisilla ansoilla niin kuin vielä tänä päivänä. Ansaan jäänyt jänis tietysti yrittää rimpuilla vapaaksi, mutta mitä enemmän se yrittää päästä irti, sitä tiukemmin se on ansassa. Lopulta sen käpälä kenties irtoaa - ja se pääsee kuin pääseekin vapaaksi.

      *     *     *

Ihminen on, siihen uskon, tuntenut myötätuntoa käpälänsä menettänyttä eläintä kohtaan ja siksi säilyttänyt käpälän. Sitä paitsi se on ollut varmasti lapsille mieluisa leikkikalu. Ja niin kauan kuin metsässä on jäniksiä, on ihmisillä metsästäjä-keräilijöinä riittävästi ravintoa. Jänis on kuitenkin siitä oikukas eläin, että sen kannat vaihtelevat paljon säännöllisin väliajoin.

Kenties käpälä on symboloinut toivetta siitä, että jäniskannat taas elpyvät ja ihmiset saavat riittävästi hyvää ja terveellistä ravintoa, mikä on suurinta onnea mitä voi kuvitella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti