maanantai 1. syyskuuta 2014

Lang: "Talo joen rannalla" (1950)

Narsistisesti vakavasti häiriintynyt kirjailija tappaa nuoren palvelijan, kun tämä vastustelee miehen ahdisteluyrityksiä.

Kirjailija turvautuu vanhemman veljensä apuun ja myötätuntoon, ja veli auttaa häntä kätkemään ruumiin - ja kun veli joutuu epäilyjen kohteeksi, hän tuntee vain nautintoa tilanteesta. (IMDb:tä mukaillen)

"Talo joen rannalla" (1950) on Fritz Langin ohjaama yhdysvaltalainen 'film noir' -elokuva, joka perustuu A. P. Herbertin romaaniin "The House by the River", josta käsikirjoituksen on tehnyt Mel Dinelli. Elokuvan pääosissa näyttelevät Louis Hayward, Jane Wyatt ja Lee Bowman.

Kriitikko löytää elokuvasta useita yhtäläisyyksiä elävään elämään. Byrnen veli on jalkapuoli, Langin veli sairasti psoriasista. Byrne on samalla tavalla julman omahyväinen kuin mistä Langia moitittiin. Byrnen ja hänen vaimonsa suhdetta häiritsevät aviorikokset samalla tavalla kuin Langin ja hänen vaimonsa. Lisäksi Langin vaimo kuoli epäselvissä oloissa, poliisitutkinnan mukaan ampumalla itseään rintaan, mutta myöhemmin on huhuttu Langin syyllisyydestä.(Wikipedia)

   *     *     *

Tapahtumat keskittyvät kahteen paikkaan: kirjailija Stephen Byrnen (Louis Hayward) sukutaloon joen rannalla ja oikeussaliin. Mies ei ole vielä tunnettu kirjailija, mutta - sanoisinko - onnenkantamoisen ansioista hän saa julkisuutta murhatapauksen yhteydessä, mikä avittaa myös hänen esikoiskirjansa myyntiä.

Tarina sisältää synkkää ironiaa, sillä Byrne on itse se, joka on murhaaja - ja hän on osittain vahingossa kuristanut intohimonsa puuskassa nuoren sisäkkönsä Emily Gauntin (Dorothy Patrick) kuoliaaksi.

Epäonnekseen Stephenin vanhempi veli John (Lee Bowman) sattuu paikalle heti Emilyn kuoleman jälkeen, ja Stephen sepittää tarinan ja hätävalheen, joiden avulla hän saa hyväntahtoisen veljensä auttamaan itseään ruumiin hävittämisessä.

    *     *     *

 Miehet vievät Emilyn ruumiin veneellä merelle ja upottavat halkosäkissä. Stephenin epäonni jatkuu, kun säkki jonkin ajan kuluttua pullahtaa pintaan - ja poliisi löytää niin Emilyn kuin säkin jossa ruumis on.

Eteenpäin päästään jälleen hätävalheella. Säkissä on vanhemman veljen Johnin nimi, ja Stephen valehtelee, että säkki varastettiin hieman ennen Emilyn murhaa. Oikeudessa murha jää selvittämättä, sillä juuri kukaan ei usko, että John voisi olla murhaaja - ja Stepheniä ei edes epäillä, sillä mikään ei viittaa hänen syyllisyyteensä. Murha jää toistaiseksi selvittämättä.

Mieleltään häiriintynyt Stephen ei kuitenkaan voi luottaa siihen, etteikö hänen isoveljensä John jossain vaiheessa menisi poliisin puheille ja paljastaisi kaikkea. Elokuvan käänne tapahtuu laiturilla, jossa veljekset juttelevat keskenään. Tilanne johtaa siihen, että John ilmoittaa, ettei hän kestä enää tilannetta vaan menee poliisille ja kertoo kaiken - myös oman osuutensa - murhaan.

Johnin ilmoitus saa Stephenin käymään takaapäin kettingillä Johnin kimppuun, ja hän lyö veljensä tajuttomaksi ja heittää mereen. John ei ole kuitenkaan kuollut vaan hän selviää - ja tulee hetken kuluttua Stephenin perästä talolle.

Talolla hän todistaa toista - tai jo kolmatta - draamaa, jossa Stephen on juuri kuristamassa omaa vaimoaan Marjorieta (Jane Wyatt) hengiltä. Paranoidinen Stephen ei voi luottaa kehenkään läheisistään, ja hänen ainoa vaihtoehtonsa on tappaa niin veljensä kuin vaimonsa. John ehtii kuitenkin pelastaa Marjorien.

Paniikissa oleva Stephen pakenee paikalta, ja näkee harhojensa vallassa Emilyn haamun liehuvassa verhossa, ja rynnätessään alas portaita hän kuristuu pitkään verhoon. Paha on saanut palkkansa.

    *     *     *

Fritz Langin "Talo joen rannalla" (1950) on oman aikansa 1950-luvun hengentuote, eikä kaikilta osin psykologisessa kuvauksessaan täysin uskottava. Myös käsikirjoitus on hieman onnahtava, vaikka kokonaisuus on kutakuinkin toimiva, ja elokuva olikin aikoinaan kassamenestys ja muistuttaa otteeltaan hieman myöhemmin elokuvauransa aloittaneen Alfred Hitchcockin elokuvia.

Langin luomassa kauhussa on jotain samaa kuin esimerkiksi Hitchcockin "Psykossa" (1960). Kummassakin elokuvassa psyykkisesti vammautunut henkilö pystyy pitkään johtamaan harhaan muita niin poliiseja kuin hänen kanssaan tekemisissä olevia ihmisiä. Vasta murhat paljastuessaan kääntävät katseen murhien tekijään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti