tiistai 9. syyskuuta 2014

Murnberger: "Tule, suloinen kuolema" (2000)

Ex-dekkari Brenner ei halua sotkeutua enää rikosjuttuihin, mutta sarja murhia ja hänen ex-tyttöystävänsä Klara saavat hänet lopulta mukaan sotkujen selvittämiseen. Päätöksenteko ei kuitenkaan oli yksi Brennerin vahvuuksista... (IMDb)

"Tule suloinen kuolema" (2000) on Wolfgang Murnbergerin ohjaama itävaltalainen rikoselokuva vuodelta 2000. Elokuvan lajityyppi on musta huumori. Se perustuu Wolf Haasin saman nimiseen romaaniin. Se kuuluu 'Brenner' -dekkareihin, joissa kerrotaan entisen poliisin ja nykyisen tohelon yksityisetsivän Simon Brennerin kurjasta elämästä. Halki Itävallan kulkiessaan hän törmää vaikeisiin rikostapauksiin. Elokuva on saanut Romy-palkinnon vuoden 2001 menestyneimpänä elokuvana. (Wikipedia)

     *     *    *

ELOKUVA TULEE TÄNÄÄN TV1:LTÄ KLO 21:55

     *     *    *

En pitänyt tästä elokuvasta, niin palkittu kuin se Saksassa ehkä olikin, vuoden elokuva. Ajatus on ennemmin pelottava. Merkelin Saksa ja Hitlerin Saksa mielessäni ovat aina vain lähempänä toisiaan.

 Elokuva "Tule, suloinen kuolema" (2000) perustuu Wolf Haasin mustalla huumorilla kirjoitettuun romaaniin, mutta - jälleen kerran - mieleeni tulee mitä huumori kaikissa tilanteissa lopulta on. Ainakin tässä tapauksessa sillä peitetään nyky-yhteiskunnan ehkä suurin uhka: terveydenhuoltoalan yrittäjät / kunnat alkavat järjestelmällisesti tai tarkoitushakuisesti päästä eroon vanhuksistaan ja vammaisistaan.

Tarina kertoo entisestä poliisista Simon Brenneristä (Josef Hader), joka on tämän tarinan sankarihahmo, mutta niin kuin tällaiset sankarit usein, mies on melkoisen vastenmielinen mutta luultavasti suurin osa naisista pitäisi häntä ainakin seksikkäänä ja tietysti rohkeana, kun mies ei karttele joutumista väkivaltaisiin yhteenottoihin pahisten kanssa.

     *     *    *

Mietin hetken aikaa, miksi kirjan / elokuvan nimi on mikä se on "Tule, suloinen kuolema", mutta se ilmeisesti viittaa juuri siihen, miten ambulanssifirman miehet alkavat - jos nyt eivät järjestelmällisesti - niin toistuvasti tappaa iäkkäitä asiakkaita, joista monelle on diabetes eli sokeritauti. - Yhdessä kohtauksessa pitkitetysti kuvataan, miten kuljettaja ambulanssin takana suit-sait tappaa viehkon ikäneidon. Sen sijaan että hän antaisi suoneen insuliinia, suoneen piikitetään puhdasta glukoosia, mikä tappaa asiakkaan nopeasti ja tehokkaasti. Ja glukoosista ei jää vereen mitään epäilyttävää, koska glukoosiarvojen tuleekin olla diabetes-potilaalla koholla.

Wieniläiset ambulanssi-yhtiöt, joista elokuvassa kerrotaan, ovat kaupungin kilpailuttamia yhtiöitä, joille maksetaan korvauksia mm. ajattujen kilometrien mukaan. Ja kuntaa tietysti surutta huijataan muutenkin mm. väärentämällä mittarilukemia.

     *     *    *

Tavallisten / koulutettujen itävaltalais-saksalais miesten käytös on niin  barbaarista ja moukkamaista kuin vain voi odottaa olevankin. Keskustelun päävälineet ovat nyrkit ja vastapuolta häpäistään ja kidutetaan surutta aitoon 30-luvun tyyliin. Ja näin on tietysti toimittaja ja paljon pidempäänkin - ja toiminta jatkuu vielä tänä päivänä.

Eivätkä naiset tuota juuri poikkeusta. Tavallinen ambulanssikuljettaja (nainen) ottaa sujuvasti ihmisiä täynnä olevassa ravintolassa suihin kollegaltaan. Onkos ennen moista valkokankaalla nähty!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti