tiistai 9. syyskuuta 2014

Peltoniemi: " Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille" (2014)

Jussi on äidin poika, joka mieluummin ajaa polkupyörällä kuin kruisailee autolla. Jussista kasvaa ompelutaitoinen, lempeä mies, joka osaa kuunnella. Taidoista on hyötyä, kun Jussi lähtee kosimaan prinsessaa – ja saa hänet.

Onnellisen lopun saavat myös petturivaimon piinaama Mooses, joka pakotetaan valmistamaan himphamppu, sekä sinisenharmaa paperimies Juuström, joka saa hyvästä työstä palkaksi muodonmuutoskyvyn.

Sari Peltoniemen
"Miehestä syntynyt" (2014) palauttaa sadut alkuperäiselle paikalleen: aikuisten kirjallisuudeksi. Näissä saduissa henkilöt saattavat olla mielikuvitusolentoja ja tapahtumat epätodellisia, mutta aina päädytään ihmisenä olemisen peruskysymyksiin: miten tulla toimeen muiden kanssa, miten selvitä kiperistä elämänvaiheista – ja miten pitää yllä toivon liekkiä vaikeuksien keskellä.

Sadut kaukaa menneisyydestä lyövät kättä nykykertomusten kanssa, ja kohtaamisesta syntyy jotain aivan uutta. Kun sadut ottavat askeleen kohti nykymaailmaa, näkyviin tulee niiden elinvoima, kekseliäisyys ja viisaus
. (Takakansi)

      *     *     *

- Miehestä syntynyt - Elämän vettä - Sievä-Jussi - Ammeet - Susiemo - Kielitaito - Vävy - Sinisenharmaa mies - Kädetönnä - Vilhelmi ja Viljami - Himphamppu - Luodetuuli ja kuolema - Räkä-Risto - Vindstenet - Kissamadonna -

      *     *     *

Sari Peltoniemen sadut ovat todellakin satuja. Samanlaisia kuin perinteiset kansansadut, mutta nämä sadut ovat sovitettu moderniin yhteiskuntaan. Jos näitä satuja jotenkin haluaisi luonnehtia, ne ovat porvarillisen yhteiskunnan satuja siitäkin huolimatta, että satujen hahmot usein liikkuvat metsissä ja maaseudulla niin kuin perinteisissä kansansaduissa.

Jos Peltoniemen satuja miettii muutakin kuin satuina, ne helposti luikahtavat uuteen lajiin, jota kutsutaan oudoksi ja outoina ne ovat ennemmin novelleja kuin satuja. Satu on ikään kuin tekstin ulkoinen muoto, mutta sisällöllisesti ne kuvaavat jotain siitä absurdista maailmasta, jossa ihmiset ovat viimeisen noin 200 vuoden aikana eläneet.

Samalla tavalla kuin on olemassa perinteisiä legendoja, kansantarinoita ja nykytarinoita, jotka poikkeavat hieman toisistaan, on olemassa myös perinteisiä satuja ja Peltoniemen nykysatuja. Olennaista on,  että nämä sadut ovat korvamerkittyjä aikuisille - toisin kuin lasten sadut, jotka ovat tarkoitettuja lapsille. - Toisaalta voidaan kysyä, ovatko monet lapsille tarkoitetuista saduista sittenkin kirjoitettu enemmän äideille ja iseille kuin heidän lapsilleen?

      *     *     *

'RisingShadow' -sivustolla nuori lukija Celestine toteaa jotenkin siihen tapaan, että häntä häiritsee näiden satujen ja Grimmin satujen samankaltaisuus. Ja juuri siitähän tässä on kyse, samoista saduista hieman eri kuosissa.

Tietysti Grimmin sadut ovat kansansatuja, mutta joku nekin on joskus jossain keksinyt ennen kuin ne ovat levinneet suusta suuhun. - Tämä panee tietysti miettimään fiktion - ja fiktion - eroja eli onko sillä väliä että tietää, kuka sadun on (alun perin) kirjoittanut?

Toinen vakavampi huomio, jonka Celestine tekee on se, että sadut - totta vie - olisivat kaivanneet enemmän nykyaikaistamista. Jos ne nimittäin olisi sijoitettu selkeästi urbaaniin ympäristöön, niissä olisi ollut paljon enemmän potkua ja suosio olisi taattu vaan taitavat ne olla suosittuja tässäkin kuosissa.

      *     *     *

Ensimmäinen satu 'Miehestä syntynyt' on kirjan nimisatu eli jostain syystä kirjailija-opettaja on halunnut nostaa tämän kertomuksen kärkeen. Tarina kertoo nuoresta miehestä, joka matkustaa toistuvasti Turkuun linja-autolla ja majoittuu tällöin matkustajakotiin. Hän etsii itselleen vaimoa sitä koskaan löytämättä.

Nuori mies kuitenkin pitää hauskaa kaupungissa. Käy syömässä Hesburgerissa, käy teatterissa ja sinne sinne mukaansa myös kaupungin nuoria naisia, mutta se on siinä sitten.

Matkustajakodin emäntä on huolissaaan nuoresta, hieman ylipainoisesta miehestä ja tämän yksinäisyydestä. Hän antaa miehelle lahjan ja sanoo, että se on tarkoitettu hänen vaimo-kandidaatilleen, jollaisen hän väittää valheellisesti itsellään olevan.

Matkalla kotiin mies ei voi vastustaa kiusausta vaan avaa lahjan - eihän hänellä ole ketään kelle antaa lahjan - ja löytää sieltä kolme kultaiseen paperiin käärittyä suklaakalaa. Mies miettii, mitä niille tekisi - ja pistää ne sitten kerralla suuhunsa. Seurauksena että hän huomaa jonkin ajan kuluttua tulleensa raskaaksi.

Surrealistisiin mittoihin kasvava satu huipentuu siihen, kun kiinteistövälittäjän ja tämän assistentin koivunoksalta löytämä ja kiinteistövälittäjän tädin kasvattava lapsi menee nuorena naisena naimisiin samaisen  kiinteistövälittäjän kanssa. Lopussa ennakoidaan naisen tapaavan isä-äitinsä ja, ja pelastavan tämän.. kurjuudelta!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti