tiistai 9. syyskuuta 2014

RUNO ON VAPAA. Osa 215 "Kaunosielun kosintamatka"


- Olen tyytyväinen siihen, millainen olen, sanoi Mies Väkevä

- Suhtaudun myönteisesti kaikkiin asioihin, sanoi Mies Vihainen

- En halua enempää kuin pystyn kuluttamaan, sanoi Mies Ovela

Ja voitte arvata, ettei heitä uskottu
ei ainakaan Prinsessa ja sen Isä

Isä oli luvannut puolet Valtakunnastaan, joka oli lähinnä noin suuren sienimetsän suuruinen, sille joka saa hänet tuntemaan itsensä Onnelliseksi.

Ei ollut Miehistä moiseen urotekoon. Vaan heidän seurassaan oli Prinssi, joka luimisteli Miesten takana, eikä tiennyt mitä tekisi. Ja kun ei tiennyt mitä tekisi, päätti lähteä vaivihkaa pois

No, siitäkös se Isä riemastui

- Hittoonko sinä olet menossa? Etkö edes yritä saada Sessaa itsellesi?

- Noh, mitäpä minä nyt tässä, sanoi Prinssi

- Niin, mitä? Haluaisin minäkin kuulla sen, sanoi Isä

- Noh, katsos kun en ole Onnellinen minäkään, sanoi Prinssi, niin kuin nuo muut. Ja osoitti sormellaan Mies Väkevää, Mies Vihaista ja Mies Ovelaa.

- Noh, mitä vittua sitten teet täällä, ärjäisi Kunkku

- Sitähän minä... sitä Prinsessaa, vastasi Prinssi vienolla äänellä

- Sitähän minäkin. Että sitähän sinä, ärjyi Kunkku takaisin. Mutta, no, okei vie pois.

- Mutta isä, isä. Et ole vielä kysynyt, mitä minä haluan, sanoi Prinsessa huolissaan tilanteen kehittymisen takia

- No, mitä sinä sitten haluat, kysyi Isä ja katsoi tyttäreensä

- Niin, no. Tuon Prinssin minä tietysti haluan...

Ja siinä samassa alkoi Isän sydän sykkiä kuin ei koskaan ennen. Ja hän alkoi oudolla tavalla tuntea itsensä suorastaan Onnelliseksi.

- Jostakin kun itselleni vielä akan nappaisin, niin a vot sie. Niin siinä se sitten, sanoi Kunkku itsekseen ja hieroi jalkoväliään tyytyväisen oloisena ja melkein iloisena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti