tiistai 30. syyskuuta 2014

RUNO ON VAPAA. Osa 220 "Sinä ja sinun varjosi"


Varjo

Analyyttisessä psykologiassa varjo viittaa
(1) persoonallisuuden tiedostamattomaan puoleen, jota tietoinen ego ei pysty tunnistamaan. Yksilöllä on taipumus kieltää ja jättää havaitsematta persoonallisuutensa tämä puoli, koska se tuo esiin kielteisiä puolia hänen persoonallisuudestaan tai
(2) varjo voi viitata myös siihen, että yksilö ei ole ollenkaan tietoinen persoonallisuutensa tästä puolesta.

Varjossa ovat kuitenkin myös myönteiset puolensa, jotka jäävät yksilöltä havaitsematta siinä missä kielteiset puoletkin varsinkin, jos hänellä on heikko itsetunto.

"Jokaisella on varjonsa", C.G. Jung kirjoittaa, "ja mitä vähemmän yksilö on tietoinen varjostaan, sitä synkempi ja voimakkaampi se on". Se saattaa osittain liittyä ihmisen primitiivisiin vaistoihin, jotka ovat lapsuudessa kadotettu.

Jungin mukaan myös varjo on vaistomainen ja irrationaalinen ja altis projektioille, jossa omat puutteet ja virheet nähdään muissa ihmisissä. Toisin sanoen toista ihmisistä syytetään esimerkiksi siitä, mitä on itse tehnyt. Projektiot haittaavat elämää, sillä ne kasvattavat kuilua todellisen maailman ja egon kuvitelmien välillä.

(Varjo. Wikipedia)

     *     *     *

Varjo ja 'Koukkukäsi'-tarinan tulkinta

William M. Clements ehdottaa, että nykytarinoita kuten 'Koukkukättä' (The Hook) voisi tutkia ja tulkita myös jungilaisen psykologian avulla. Hän ei vie omaa analyysiään kovin pitkälle, mutta hahmottelee asetelmaa.

Nykytarinan tekokätisen miehen on mahdollista nähdä symboloivan tarinan kertojan Varjoa. Tarinan kautta kertojan - ja miksei myös tarinan kuuntelijan - tiedostamaton siis saadaan tehtyä Egolle näkyväksi.

Ideana on, että yksilö prosessissa saa ainakin joiltain osin eheytettyä persoonallisuuttaan - Ego ja sen Varjo löytävät toisensa. Persoonallisuuden muut puolet ovat hieman samanlaiset kuin psykoanalyysissä. Anima / Animus viittaa vietteihin, Egon lisäksi on vielä eräänlaisen superego Vanha viisas mies / Maan äiti.

Tarinassa oma pahuus, moraalisten sääntöjen rikkominen tms, projisoituu keski-ikäiseen, vammaiseen, laitoksesta paenneeseen mieheen, joka uhkaa lähinnä nuoren naisen siveyttä. Tosiasiassahan on kyse siitä, että nuori nainen harkitsee yhdyntää autossa miehen kanssa, mutta Varjo keskeyttää kriittisellä hetkellä sen, mihin he ovat ryhtymässä.

Patologiseksi tilanne - jos Clementsin analyysiä jatkaisi hieman eteenpäin - muuttuu silloin, kun esimerkiksi tarinaa kuunnellut nuori nainen alkaa kuvitella, että heidän kuhertelupaikoissaan todella on tai voi olla heitä vaanivia vaarallisia miehiä ja muita mörköjä. (Ja poikaystäväkin on potentiaalinen raiskaaja.)

Nornaalissa tilanteessa, ilman projektiota, on Clementsin mukaan vielä kaksi tulkintavaihtoehtoa. Koukkukätinen mieshän menettää kätensä, minkä voi nähdä torjuntana. Niin nuori nainen kuin mieskään eivät ehkä ole saavuttaneet - ainakaan tarinassa - persoonallista eheyttä vaan yksilöllistyminen on vielä kesken. Tilanteen voi tulkita myös vastakkaisella tavalla: autoon kiinni jäänyt - ja sen sisään työntynyt - koukku on mahdollista nähdä loppuunvietynä eheytymisenä. 

(Journal of Popular Culture, 1987)

     _     _     _     _     _


V-RUNO

Katson auton ikkunan läpi sinua
     suoraan silmiin.

Hymyilen sinulle pimeydestä
     Myös sinä hymyilet

Kosketat jäykkää, hieman käyrää penistä

     avaat reitesi ja sujautat sen sisääsi

Aivan niin kuin olisit tehnyt niin aina.

     Sitten irrotan hitaasti koukkuni sinusta
           äännähdät nautinnosta ja sanot:
     " Jätä se vielä hetkeksi siihen..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti