tiistai 2. syyskuuta 2014

Sharp: "Väkivallattomuus" (2014)

Suuret yhteiskunnalliset liikkeet ovat alkaneet tajunnan liikkeinä – väkivallattomina – halutessaan valloittaa ihmisten mielet. Suomen passiivinen vastarinta, Intian itsenäisyystaistelu, mustien kansalaisoikeusliike Yhdysvalloissa ja Baltian maiden uudelleen itsenäistyminen ovat historian esimerkkejä väkivallattomuuden voimasta suurempia mahteja vastaan.

Gene Sharpin klassikkoteos osoittaa, että väkivallaton toiminta on paitsi eettistä myös tehokasta. Määrätietoinen strateginen suunnittelu ja siihen perustuva toiminta voi tuottaa tuloksia, joita ei saavuteta pelkällä lujalla tahdolla ja julistuksella.

"Väkivallattomuus" (2014) -kirja on tiivis tutkimukseen perustuva tietokirja väkivallattomuudesta ja opas käytännön toimintaan. Samalla se on pamfletti väkivallattoman toiminnan puolesta. Se on oivallinen lukukirja kaikille yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneille. (Into Kustannuksen sivusto)

     *     *    *

Sisällys: - Todellinen vaihtoehto sodalle ja väkivallalle - Strateginen suunnittelu -

     *     *    *

Uusintapainos tällaisesta klassikkoteoksesta on aina kulttuuriteko - ja tietysti myös poliittinen teko.

Tekisipä jokin ryhmä esimerkiksi Suomessa aloitteen armeijan toimintojen korvaamisesta väkivallattomilla menetelmillä. En usko että on mahdotonta laatia alueellista turvallisuutta olennaisesti parantava suunnitelma, joka perustuu erilaisten väkivallattomien ja mentaalisten keinojen käyttöön. - Kaiken muun lisäksi sotakoneistoista luopuminen tulee olennaisesti halvemmaksi kuin vaarallisen masiinoiden ostaminen ja ylläpitäminen.

Tällöin myös ammattitappajiksi koulutetut pääsevät tekemään sitä mitä parhaiten osaavat. He voivat lähteä yksityisille ristiretkille rahaa ansaitsemaan esimerkiksi Irakiin leikkimään sotaa Isis-sotilaiden kanssa ja tulla sankareina sinkkiarkussa takaisin itkevien äitien ylistäessä poikiaan samalla, kun repivät rintojaan tms.

     *     *    *

Gene Sharp "Väkivallattomuus" (2014) luettelee lähihistoriasta lukuisia tapauksia, joissa passiivinen vastarinta ym. väkivallaton toiminta on ollut väkivaltaa tehokkaampi tapa vaikuttaa asioihin. Vaikkapa panssarivaunuilla johon Suomenkin 'maanpuolustusstrategia' perustuu ei saada aikaan muuta kuin rumaa jälkeä ja paljon ruumiita. Vuoden 1968, 1989 ja 1991 tapahtumat Tsekkoslovakiassa, Kiinassa ja Venäjällä osoittavat, ettei tällaisista leluista ole mihinkään, ja Suomessa koulutetaan jopa panssareita käyttäviä ammattitappajia korkeakoulutasolla. Voi tätä järjen köyhyyttä!

Kirjoittaja tekee mielenkiintoisen havainnon siitä, mitä tapahtui entisen Jugoslavian alueella Kosovossa 1990-luvulla. Kosovon albaanit olivat vastustaneet serbihallintoa menestyksellisesti väkivallattomasti. Sitten perustettiin terrorismia käyttävä Kosovon vapautusarmeija, joka vesitti siihenastiset saavutukset - ja johti serbien sortopolitiikkaan. Kaiken kukkuraksi EU ja NATO olivat  albaaniterroristien kanssa samalla puolella ja vain entisestään pahensivat tilannetta.

     *     *    *

Kirjassa väkivallattoman strategian laamiminen jaetaan tällä tavoin:

1) Tilanteen arviointi
2) Strategian laatiminen
3) Voimavarojen vahvistaminen
4) Avoin kamppailu ja
5) Konfliktin päättäminen.

Jossain määrin kirjan filosofia on huvittava, sillä se on kuin suoraan Carl von Clausewitzin "Sodankäynnistä" [1873] -teoksesta. Väkivallattomassa strategiassa ovat keinot vain valittu eri tavoin. Itse asiassa filosofia on pohjimmiltaan yhtä pielessä ja samanlainen kuin Clausewitzillä.

Kyse ei ole lopulta niinkään oikeiden / sopivien keinojen käytöstä ja niiden tehokkuudesta vaan siitä, että ylipäätään kamppailu / taistelu ei johda toimijoiden kannalta hyvään lopputulokseen ja sitä kirjassa ei oteta huomioon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti