keskiviikko 3. syyskuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 350: "Yöuinnilla"

Tänään kävin toisen kerran viikon sisällä yöuinnilla. Pimeässä liikkuminen on aina yhtä outoa.

Kävellessä polkua pitkin ei näe jalkoja, eikä tiedä mihin milloinkin astuu. Ikävintä on ettei näe laituria kovin tarkkaan, ihan vain siitä syystä, että laituri ei ole kovin puhdas vaan sorsien ja lokkien jätöksiä saattaa olla missä tahansa.

Joten pyyhe, shortsit ja t-paita täytyy asetella tarkkaan kenkien päälle, jottei mukaan tule yllättäviä sattumia.

Yö oli ja on tähtikirkas, mutta kuu ei tässä vaiheessa kuuta paista, joten mitään kuutamouintia ei voinut harrastaa. Tapojeni mukaan hieman lämmittelin ensin laiturilla, mutta ilma oli niin kesäisen lämmin, ettei lämmittelyä juuri tarvinnut. Vedin muutaman kerran syvään henkeä, ja astuin pari porrasta veteen. Ja sukelsin.

En hypännyt laiturilta, sillä en halunnut ottaa sitä riskiä, että uimalasit kesken kaiken ehkä lentävät päästä niin kuin kerran kesällä kävi. Synkkään, tummaan veteen hyppääminen oli kuitenkin houkutteleva vaihtoehto.

Juuri ennen kuin ponnistin portailta tunsin jonkin kylmän ja kostean kulkevan varpaideni yli ja näykkäisevän ukkovarpaaseen. Jokin kala oli tullut uteliaisuuttaan paikalle, mikä ei ole ollenkaan epätavallista. Pieniä kaloja liikkuu paljon parvina rantavedessä. Ja usein uidessa ne uivat aivan jalkojen vieritse.

       *      *      *

Vanajavesikeskuksen -sivustolta luin, että Katumajärvessä saattaa olla karppejakin, vaikka olin luullut niiden kuolleen sukupuuttoon jo sata vuotta sitten.

Ja on vaikea olla ajattelematta varsinkin pimeässä Suuren Suurta pari metristä karppia, ja miten suhtautuisin, jos sellainen uisi vastaan. Luultavasti en edes tajuaisi, että siinä se nyt meni.

Ja ehkä se Suuren Suuri karppi kävi juuri tänä yönä minua tervehtimässä. Ei se ollutkaan mikään pikkukala särki tai salakka, joka ui varpaiden yli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti