keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Cousins: "Elokuvan tarina. Osa 2. Vuodet 1918 - 1928" (2011)

"Elokuvan tarina" (2011) on dokumenttielokuva elokuvan historiasta, joka esitetään 15:nä tunnin jaksona. 900 -minuutin dokumentin on ohjannut Mark Cousins, joka on pohjois-irlantilainen elokuvakriitikko. Elokuva perustuu hänen kirjaansa "The Story of Film" (2004). Elokuva esitettiin kokonaisuudessaan vuoden 2011 'Toronton filmifestivaaleilla'.

"The Telegragh" -lehti luonnehti dokumenttia syyskuussa 2011 vuoden "elokuvatapahtumaksi" maailmassa kuvaillen sitä "visuaalisesti kiehtovaksi ja älyllisesti nokkelaksi, ja se on kuin rakkauskirje elokuvalle". "Elokuvan tarinan" todettiin olevan myös elokuvahistorian uudelleenkirjoittamista.

Helmikuussa 2012 'New York Timesin' A.O. Scott kuvaili Cousinsin elokuvaa "lukukauden mittaiseksi tutkimusmatkaksi elokuvaan, joka on tiivistetty 15 toisinaan kiistanalaiseen tuntiin", jotka "ovat piristävä lisä siihen, mitä on aiemmin tiedetty".  (Wikipedia)

      *      *      *

"Elokuvan tarina" (2011) -sarjan 2. osa alkaa Hollywood-SPEKTAAKKELEILLA, joista tuli elokuvateollisuuden tavaramerkki 1920-luvulta lähtien. Suuret näyttävät kohtaukset etäännyttivät katsojat yhä kauemmaksi todellisuudesta, jossa he elivät arkeaan.

Näiden elokuvien rinnalla syntyi ja kehittyi realistinen elokuva, johon kuuluvat myös ensimmäiset dokumenttielokuvat. Robert J. Flahertyn "Nanook, pakkasen poika" (1922), jossa kuvattiin koko illan dokumentissa eskimomiehen elämää oli tämän genren läpumurtoelokuva.

Valtavirrasta poikkeaminen koitui kohtalokkaaksi monille elokuvan tekijöille esim. Charlie Chaplin joutui 1950-luvun alussa vasemmistolaisena lähtemään lopullisesti maasta siitäkin huolimatta, että hän oli esimerkiksi "Diktaattorissaan" (1940) nerokkaasti kuvannut sitä, miten maailman johtajat leikkivät maailman kohtalolla 1940-luvulla.

Hieman samanlainen kohtalo oli itävaltalaissyntyisellä Erich von Stroheimilla, joka naturalistisen "Ahneus" (1924) -elokuvansa jälkeen joutui jonkinlaisella rahoittajien mustalle listalle, ja joutui palaamaan Eurooppaan.

Kolmas keskeinen marginaalissa toiminut ohjaaja oli King Vidor, jonka "Kansan mies" (1928) kuvasi onnistuneesti urbaania, massoittunutta yhteiskuntaa. Pieni ihminen hukkui suuren maailman koneistoihin.

      *      *      *

Valtavirran elokuvat - olivat ne sitten romantiikkaa, väkivaltaa tai rikoksia käsitteleviä - valettiin samaan muottiin, joiden taustalla oli tavalla tai toisella amerikkalaisen unelman toteuttaminen. Elokuviin kuului näyttävyys, glamour ja ennen muuta lopun tuli olla onnellinen, vaikka ennen loppua olisi tapahtunut mitä tahansa.

 "Elokuvan tarina" (2011) -sarjan ohjannut ja juontanut Mark Cousins ei uhraa kovin paljon aikaa menestyselokuville, joista monet ovat suomalaisillekin TV:n katsojille hyvin tuttuja kuten Victor Flemingin "Tuulen viemää" (1939) tai Ludwig Bergerin ym. "Bagdadin varas" (1947), jotka kummatkin on tehty suurella rahalla - ja lopputulos on sen mukainen.

Elokuvat eivät Cousinsin mukaan ole sinänsä huonoja, mutta niistä puuttui yhteys ihmisten arkeen ja sen ongelmiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti