torstai 30. lokakuuta 2014

Derrickson: "Emily Rosen riivaaja" (2005)

Asianajaja ottaa käsiteltäväkseen tapauksen, jossa pappia syytetään nuoren naisen taposta kristinuskoon kuuluvan manausrituaalin aikana. (IMDb:tä mukaillen)

"Emily Rosen riivaaja" (2005) on Scott Derricksonin ohjaama kauhu- ja draamaelokuva, jonka keskipisteenä on nuori Emily Rose, joka alkaa saada outoja kohtauksia.

Emilyn perhe uskoo, että tämä on riivattu, ja kutsuu paikalle kylän papin, joka päättää aloittaa manaamisen häätääkseen riivaajat nuoresta tytöstä. Tyttö kuolee ja pappia syytetään kuolemantuottamuksesta, sillä lääkärit uskovat Emilyn olleen oikeasti sairas. Elokuva seuraa oikeudenkäyntiä ja papin sekä Emilyn perheen näkemyksiä asiasta.

Emily Rosen riivaaja perustuu osittain tositapahtumiin: Vuonna 1976 Länsi-Saksassa kaksi katolista pappia oli toimittanut manausta Anneliese Michel -nimiselle tytölle, joka manausten aikana kuoli nälkään ja ruumiilliseen uupumukseen. Tytön oletetaan olleen mielisairas, mutta hänen manaajansa uskoivat pahojen henkien riivaukseen. (Wikipedia)

    *    *     *

TÄNÄÄN KANAVALTA 6 KLO 22:00

    *    *     *

Elokuva on kuin suoraa jatkoa suosituille "Manaaja" -elokuville. Varsin vastenmielistä ja sairasta katseltavaa ja vahvistavat käsitystä siitä, että tällaisista kirkoista ja uskonnoista on ehdottomasti ja lopullisesti päästävä eroon. Mutta valitettavasti niin ei tule käymään, koska ihmiset (Homo Sapiens -laji) haluavat tällaista demoni-paskaa ja marttyyreitä.

    *    *     *

Asianajaja Erin Bruner (Laura Linney) on se, joka elokuvassa puolustaa syytettyä Isä Richard Moorea (Tom Wilkinson), jota syytetään kuolemantuottamuksesta. Papin ja vanhempien takia Emily Rosea (Jennifer Carpenter) ei hoidettu lääkkein eikä viety sairaalaan. Sen sijaan häntä puoskaroitiin rukouksin, "Raamatuin", ristein ja riitein Halloween-yönä.

Eikä ole yllätys, ettei Isä Richard Moore saa tuomiota kuolemantuottamuksesta. Niin tuomari kuin valamiehistö eivät kiistä kuolemantuottamusta, mutta eivät anna siitä rangaistusta vaan jättänyt rangaistuksen Jumalan kontolle (sic).  - Tilannetta voi verrata siihen, että sodassa saa Jumalan nimissä tappaa, vaikka muuten tappaminen on kiellettyä.

Tapaus osoittaa konkreettisesti, miten pahaa saa tehdä, kunhan sen tekee omaan uskoonsa ja uskontoonsa vedoten. Ja tämä puolestaan osoittaa sen, että esimerkiksi kristinuskolla ja moraalilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tai ne ovat lähes vastakohtia.

Demonien takia Emily itse päätti jättää yliopisto-opinnot kesken ja palasi kotiin puoskaroitavaksi, ja jätti aloittamansa lääkehoidon kesken.

    *    *     *

Paksuksi tarinan tekee se, että lääkäreiden tekemät diagnoosit jäävät tuomioistuinkäsittelyssä toissijaiseen asemaan suhteessa uskonnollisiin selityksiin eli siihen, miten Emily Rosea vaivasivat demonit tai riivaaja(t). 

Nuori 19-vuotias nainen oli aivopesty uskovaiseksi, mihin perustuen hän antoi tehdä itselleen, mitä vain pappi halusi. Tavallisia arkisia asioita ja ilmiöitä järjestelmällisesti mystifioitiin, mikä sai agnostikkona itseään pitäneen naisjuristin Erin Brunerinkin hurahtamaan uskoon tai ainakin uskomaan yliluonnollisiin selityksiin, miksi esimerkiki rannekello pysähtyi yöllä klo 3:00. - Silloin olivat tietysti demonit liikkeellä, ja pilkkasivat 3-yhteistä jumalaa.

Omien uskonnollisten kokemustensa takia Bruner perustaa puolustuksensa (universaaliin) riivaaja-uskoon, ja mm. siteeraa Carlos Castanedan kirjaa ("A Separate Reality"), jossa kerrotaan miten hyvin herkät ihmiset ovat alttiita demoneille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti