lauantai 25. lokakuuta 2014

Malle: "Lucien Lacombe" (1974)

Pienessä Lounais-Ranskan kaupungissa kesällä 1944 18-vuotias nuorimies Lucien Lacombe halusi liittyä vastarintaliikkeeseen. Ja kun hän ei päässyt vastarintaliikkeeseen, hänestä tuli Saksan salaisen poliisin Gestapon työntekijä. Yksinkertaista. (IMDb)

"Lacombe Lucien" (1974) on ranskalainen elokuva teinipojasta Saksan miehittämässä Ranskassa 2. maailmansodan aikana. Elokuva perustuu osittain ohjaaja Louis Mallen omiin kokemuksiin. (WIkipedia)

      *     *     *

Nuori ranskalaismies Lucien Lacombe (Pierre Blaise) on ilmetty "Janne Kuutio" (1932). Elämä heittelee. Kun ranskalaiset aseita kalisuttelevat nationalistit eivät suostu ottamaan häntä riveihinsä, nuori mies siirtyy tilaisuuden tullen toiselle puolen kansallissosialistien leiriin. Ero ei loppujen lopuksi ole ainakaan nuoren miehen kannalta kovin suuri.

Mitä sillä on väliä kenen puolella on ja ketä vastaan: tärkeintähän on, että saa työtä ja arvostusta tekemisellään ja tekemiselleen. Ja ainahan sitä on jotain vastaan kuitenkin, sodassahan sitä ollaan. Jos joku demokraatti (liberalisti, sosialisti tai konservatiivi) sotapolitiikan kannattaja olisi kysynyt nuorelta mieheltä mitä hän halusi, hän olisi tuskin halunnut sitä mitä aikuiset eli sotaa.

      *     *     *

Näitä asioita olisi suomalaistenkin hyvä pohtia mielessään, varsinkin aikana, jolloin massamurhaajat ovat Suomen kansan sankareita. Tällaista kansaa on vaikea arvostaa, joten jotain tarttis päille tehdä. Olisikohan niiden vaihtamisesta apua?

Ainakin Suuri fiktiivinen tarina eli Historia odottaa kirjoittamistaan uudelleen. Kaiken voisi aloittaa siitä, että joku älypää roudaisi häpeällisen 'Ratsastajapatsaan' (1960) helvettiin Eduskuntatalon edestä. Se loukkaa kaikkia mahdollisia ihmisarvoja tässä maailmassa. Suurkirkonkin voisi vallata uudelleen niin kuin KOM-teatterin "Vallankumous" (2014) -esityksessä ja lopullisesti - ja lähettää papit ja piispat takaisin Wittenbergiin ja muualle Saksaan. Tietysti parasta olisi se, että löytäisivät tien suoraan taivaaseen ja teollaan osoittaisivat fantasia-maailman olemassaolon itselleen.

      *     *     *

Eletään siis vuoden 1944 kesää, aikaa ennen Normandian maihinnousua. Nuorimies Lucien pestautuu paikalliseen Gestapoon lähinnä vahingossa. Hän haluaa tehdä jotain, josta saa palkkaa, valtaa ja arvostusta.

Lucien nauttii työstään, ja oppii sujuvasti ryöstämään rikkailta ja antamaan köyhille, tässä tapauksessa lähinnä itselleen. Erään kerran hän sitten löytää itsensä pikkukaupunkiin muuttaneen pariisilaisräätälin luota, jossa hänelle tehdään kunnon vaatteet.

Samalla Lucien iskee silmänsä viehkoon juutalaistyttöön France Horniin (Aurore Clément). Niin juutalaisvastaisen poliisin palveluksessa kun nuori mies onkin, hän rakastuu Franceen. Ja alkaa mm. tuoda osan ryöstösaaliistaan tytölle ja tämän isälle ja isoäidille lahjaksi.

Isä Albert ei aluksi ole kovin ihastunut natsipoikaan, mutta huomaa lopulta, että tästä on hänelle hyötyäkin. Tapahtumat kuitenkin sodan edetessä menevät entistä mutkikkaammaksi. Lopulta kaikki kaupungin juutalaiset on tarkoitus siirtää Toulouseen, jolloin Lucien päättää vaihtaa puolta.

Kun Lucien saksalaissotilaan kanssa tulee hakemaan Francea ja tämän isoäitiä, Lucien ampuu saksalaissotilaan - ja lähtee pakomatkalle tuntemattomaan, jonnekin Espanjan suuntaan. Auto kuitenkin hyytyy matkalla, ja he lähtevät metsien kautta vaeltamaan eteenpäin ainakin joitain kilometrejä.

Lopulta kolmikko löytää hylätyn maatilan, johon se asettuu olemaan. Taitavana metsästäjänä Lucien pystyy hankkimaan heille riistaa - ja he elävät rauhanomaista rinnakkaineloa viilaten ja höyläten ankarasti joitain kuukausia, mihin elokuva päättyy.

Lopputeksteissä todetaan, että Ranskan vastarintaliike hieman ennen sodan loppua pidätti Lucienin ja teloitti hänet. Naisten kohtalosta ei kerrota mitään. Olisi ihme jos France ei olisi tullut raskaaksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti