maanantai 13. lokakuuta 2014

RUNO ON VAPAA. Osa 226 "Esitys alkaa - hiljaisuutta!"

[Vivian ja Tolon aloittavat jälleen kerran yhden yhteisen draaman, jossa tietysti on ainakin estradilla vain kaksi esiintyjää: Vivian ja Tolon.]

Toinen istuu äänettä tilan toisessa päässä ja toinen toisessa.

[Vivian valmistautuu aina samalla tavalla. Itse asiassa hänen esityksensä on aina lähes samanlainen. Hän ottaa satojen naamioidensa joukosta yhden ja panee sen kasvoilleen.]

- Ja se on siinä, kommentoi Vivian suoritustaan ja hymyilee hiljaa itsekseen.

[Prosessidraamassa tällaisia, yksinkertaisia, naamioita sanotaan tunnenaamoiksi. Vivianin naamasta on kuitenkin nyt vaikea sanoa ihan tarkkaan, millaista tunnetta se esittää.]

- Minähän hymyilen, Vivian jatkaa. Mitä epäselvää on siinä, että joku hymyilee?

[Tällaiset repliikit kuuluvat Vivianin leikkiin tai peliin, jota hän pelaa. Hän ei halua sanoa, mitä hymy merkitsee vai merkitseekö se mitään. Tolon arvuuttelee.]

- Sinä olet.. sinä olet onnellinen?
- Sinä olet.. sinä olet tavallinen?
- ... ...

[Niin Tolon arvuuttelee aina loputtomiin, eikä Vivian anna vastausta. Lopulta leikki päättyy, kun kummatkin kyllästyvät.]

Tolon tuntee esityksen jälkeen olonsa oudoksi ja onnettomaksi, mistä Vivian ei piittaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti