lauantai 11. lokakuuta 2014

Saarela & Tiihonen: "Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti" (2014)

Heinähatun ja Vilttitossun äiti Hanna Kattilakoski on hermoromahduksen partaalla, ja siksi hän lähtee ansaitulle hermolomalle kuntoutuskeskukseen. Samoihin aikoihin kylmäverinen rikollinen Sorkkarauta-Salonen   sekä hänen kiltimpi sellitoverinsa Viila-Voutilainen  karkaavat vankilasta, sillä Viila-Voutilaista houkuttelee Kattilakosken perheen naapurien, Alibullenin neitien, perintökorut.

Vauhdikas ja värikäs koko perheen musikaali Pamela-tädistä, tai oikeastaan tädeistä, kuuluu erittäin suuren suosion saavuttaneiden
'Heinähattu ja Vilttitossu' –tarinoiden sarjaan. (RNT:n sivusto)

     *     *     *

Riihimäen nuorisoteatterin vuoden 2014 merkittävin näytelmä, musikaali  "Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti" (2014) oli tänään ensi-illassa Kino-Sampossa. Musikaalin olivat ohjanneet teatterin omat voimahahmot rehtori Sanna Saarela ja ohjaaja Jukka Tiihonen. Näytelmä oli pari vuotta sitten Järvenpään kesäteatterin ohjelmistossa.

Näytelmä on jatkoa kirjoina tunnettuihin tarinoihin. Ja Nopolan sisarukset Sinikka ja Tiina ovat kirjoittaneet myös näytelmän käsikirjoituksen yhteistyössä Katja Krohnin kanssa.

Iiro Rantalan säveltämä musiikki on piste i:n päälle, mikä on tehty kellosepän tarkkuudella musikaalia ja sen kohtauksia varten. Todella vetävää ja viihdyttävää musiikkia.

     *     *     *

Itse esitykseen ja sen vauhdikkaisiin ja hyvin suunniteltuihin laulu- ja tanssikohtauksiin sekä puhejaksoihin minulla ei ole paljon sanomista. Hyvin taidokkaasti ja ammattitaitoisesti tehtyä harrastajateatteria.

Vauhtia tuntui välillä olevan jopa ylenpalttisesti, mutta nykykatsoja on tottunut 2000-luvun TV-sarjojen ja elokuvien kautta hyvin nopeatempoiseen kerrontaan.

'Heinähattu ja Vilttitossu' -tarinoiden hengen mukaisesti hahmot olivat varsin karrikoituja mihin liittyi vahva perinteisen teatterin ylinäytteleminen, mikä toi mieleeni viime vuosisadan alkuvuosikymmenten näytelmät ja Kultakauden elokuvat.

     *     *     *

Ihan pienille lapsille näytelmä on luultavasti aika pelottava, eikä yleisössä ollutkaan kuin muutamia eskari-ikäisiä tai vähän vanhempia.

Komedian - tai lähinnä farssin - keskiössä on 'rosvo-poliisi' -tarina, mikä pani hieman miettimään kirjoittajien maailmaa ja kuvaa siitä. Eikö juuri tällainen stereotyyppinen kuva  maailmasta ole sellainen, joka teatterin keinoin tulisi ennemminkin kitkeä pois sen sijaan, että sitä vahvistetaan? Oli niin tai näin: 'Heinähatun ja Vilttitossun' maailma on sovinnaisen porvarillinen ja väljähtänyt.

Huumori perustuu pitkälti väärinymmärryksiin, joiden pohjana on se, että toinen konnista Viila Voutilainen (Jukka Tiihonen / Aino Karlstedt) päätyy vankilasta karattuaan vahingossa Heinähatun (Henna Ristiniemi) ja Vilttitossun (Vilma Paananen) lastenvahdiksi heidän Pamela-tätinään.

Lopussa kaikki tietysti paljastuu ja konnien kohtalo on jäädä kiinni. Roistoista toinen eli Viila-Voutilainen osoittautuu lastenvahtina oikeastaan aikaa kiltiksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, joka naisena huomaa itsessään myös pehmeitä puolia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti