maanantai 13. lokakuuta 2014

Tarantino: "Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta" (1994)

Kahden palkkamurhaaja-mobbaajan, ammattinyrkkeilijän, gangsterin vaimon ja parin ravintoloita ryöstelevän pikkurikollisen elämät kietoutuvat toisiinsa neljässä väkivaltaisessa tarinassa - ja pelastuksessa. (IMDb)

"Pulp Fiction" (1994) on Quentin Tarantinon ohjaama yhdysvaltalainen elokuva, johonTarantino teki käsikirjoituksen yhdessä Roger Avaryn kanssa. Elokuva nosti amerikkalaisen independent-elokuvan kansainväliseen maineeseen ja Tarantinon elokuvantekijöiden kärkikastiin. Tarantino ja Avary palkittiin parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen 'Oscarilla', ja elokuva voitti valmistumisvuonnaan myös 'Cannesin elokuvajuhlilla' parhaan elokuvan palkinnon, kultaisen palmun. Se oli myös ehdolla kuuteen 'Golden Globeen'. (Wikipedia)

     *     *     *

Yksi 1990-luvun kulttielokuvista "Pulp Fiction" on edelleen katsominen arvoinen. Tosin yhtä hyvin sen olisi voinut jättää tekemättäkin tai ainakin monet sitä jäljittelevät tekeleet.

Elokuvan aikana kerrotut ristikkäin menevät neljä tarinaa ovat kerrottu omaperäisellä tavalla. Ne ovat kuin repertuaari väkivaltaisia nykytarinoita, jotka on ladottu sopivalla tavalla päällekkäin. Katsoja ei ehdi pitkästyä yhteen tarinaan, kun toinen jo alkaa - ja risteää tyylikkäästi edellisen kanssa.

Väkivaltaa on paljon, mihin elokuvan nimikin jo viittaa, mutta se on liioittelevaa ja parodioivaa. Sillkkaa viihdettä. Tarinoita ei voi ottaa todesta, ja silti - uskomattomuutensa takia - ne tuntuvat välillä suorastaan uskottavilta.

Esimerkiksi kun Vincent Vega (John Travolta) ja hänen toverinsa Jules Winnfield (Samuel L. Jackson) hakevat mystistä salkkua asunnosta, he ovat menettää henkensä, kun heitä aletaan yllättäen ampua hillittömästi läheltä raskaalla aseella. Yksikään luoti ei kuitenkaan osu kumpaankaan, mitä Jules pitää Jumalan ihmeenä, mikä muuttaa - ainakin jollain tavalla - hänen elämänsä. Hän nimittäin harkitsee vakavasti ammatin vaihtamista.

     *     *     *

Samainen parivaljakko istuu hieman myöhemmin ravintolassa tapettuaan vahingossa autossa mustan miehen. Kun Vincent lähtee käymään paskalla, röstöstelevä pariskunta päättää yllättäen, hetken mielijohteesta ryöstää ravintolan. Heidän kuningasajatuksenaan on - ei ryöstää itse ravintolaa - vaan sen asiakkaat. Tämä ei miellytä yksin istuskelevaa Julesia ollenkaan.

Tosin tapahtumat saavat yllättävän käänteen, kun Jules saa ryöstöä tekevän miehen Pumpkinin aseen käsiinsä. Uskoon tullut Jules alkaa ripittää miestä, ei tosin moralisoiden hänen ryöstöään, vaan korostaen omaa henkistä muutostaan.

Aikansa saarnattuaan miehelle Jules antaa miehelle kaikki rahansa $1 500 dollaria ja kehottaa häntä lähtemään paikalta Honey Boneyn kanssa. Pariskunta sai siis vapaaehtoisesti enemmän rahaa kuin se kuvitteli voivansa ryöstää. Jumalan ansiosta... Kun pariskunta oli poistunut paikalta, Vincent ja Jules katsoivat, että ehkä heidänkin oli syytä poistua paikalta ennen kuin poliisit tulevat.

     *     *     *

Quentin Tarantinon ja Roger Avaryn tarinat ovat varsin omaperäisiä ja  - jos ja kun - niitä alkaa miettiä tarkkaan, ne saavat poliisi- ja rikossarjat sekä elokuvat näyttämään varsin naurettavilta ja tyhjänpäiväisiltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti