maanantai 20. lokakuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 365: "En osaa sanoa mitä tein"

Pienten tunnustusten ilta, vaikka ei liene mikään yllätys, etten ole järin teknisesti suuntautunut ihminen.

En tehnyt sen kummoisempaa asiaa kuin vaihdoin ensimmäistä kertaa 'Oivan' eturenkaan, mutta jos joku kysyisi, mitä kaikkea jouduin tekemään saadakseni vaihdettua renkaan, en osaisi sanoa mitä tein.

Okei, minulla oli onneksi uusi sisäkumi valmiina, kun edellinen puhkesi kilometrien päässä kotoa ja sain ensin sateessa taluttaa pyörän kotiin. Eikä työtä helpottanut yhtään se, että vaihdoin renkaan pimeässä varastossa.

Otsalampusta olivat paristot menneet tyhjiin, joten jouduin käyttämään toista lamppua, joka taas oli sen mallinen, ettei sitä voinut pitää esimerkiksi suussa. Elämän voi tehdä monella tavalla vaikeaksi.

Ensimmäisen hikikarpalon vieräytin, kun olisin saanut kiskottua vanteen irti .. hahlostaan. Sitten jouduin irrottamaan vielä jarruvaijerin ja valojohdon, sellaisen piuhan, joka menee, menee vanteen.. keskiöön, jossa on sisäänrakennettu dynamo.

Vaijerin irroittamisessa jouduin käyttämään samaa tekniikkaa kuin Gordion solmussaan. Leikkasin sivuleikkureilla vaijerin poikki. Se kun ei suostunut tulemaan läpi rei'ästä, jonka kautta se olisi pitänyt irrottaa. No, sain joka tapauksessa kiskottua renkaan irti vaihtoa varten. Päällyskumi oli seuraava riesa, jota en saanut pikkukätösin väännettyä irti vanteen päältä, joten jouduin turvautumaan lievään väkivaltaan.

Jostain löysin vanhan rengasraudan ja sitten minulla oli liian iso ruuvimeisseli mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin renkaan vaihtamiseen. Niiden avulla sain kammettu päällyskumin asentoon, jonka jälkeen saatoin irrottaa sisäkumin venttiilin ja vihdoin kiskoa itse sisäkumin ulos vanteen ja päällyskumin välistä.

Ja sitten, missä oli uusi sisäkumi? Pakkauksessa. Revin pakkauksen auki ja ujutin uuden sisäkumin sinne mistä olin vanhan ottanut pois. Päällyskumin sain hissattua yllättävän helposti takaisin paikalleen, minkä jälkeen pumppasin hieman ilmaa renkaaseen. Tämän jälkeen tarkistin, että sisäkumi oli kunnolla paikallaan ja pomputtelin rengasta hieman käsissäni ja pyöräytin sen kerran ympäri. Hyvältä näytti.

Sitten pumppasin renkaan täyteen ilmaa. Renkaan saaminen takaisin paikalleen oli urakan työläin vaihe. Jarruvaijeri ei sitten mitenkään ollut asettua paikoilleen (unohdin että olin lyhentänyt sitä pari senttiä) - ilmeisesti käsivoimani olivat hieman liian heikot. Lopulta ähkäisin äänekkäästi ja paikoilleenhan se vihdoin meni. Mutta sitten huomasin että joku ei sittenkaan ollut aivan kohdallaan.

... jarruvaijeri kulki jonkinlaista... kiskoa pitkin kohti ohjaustankoa. Ja tämä... kisko pyöri holtittomasti, joten sille piti ilmeisesti tehdä jotain. Jouduin irrottamaan koko etupyörän uudelleen irti. Ja katso, huomasin, mihin kisko piti ujuttaa, jotta se pysyisi paikallaan ja käsijarrulla pystyisi jarruttumaan niin kuin ennen renkaanvaihtoa.

Vihdoin sain urakan valmiiksi. Lopputuloksena hellät ja mustat sormenpäät, mutta lopputulos oli myös.. vaikka itse sanonkin täydellinen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti