lauantai 1. marraskuuta 2014

Jordan: "Veren vangit" (1994)

Vampyyri kertoo elämäntarinaansa: rakkaudesta, petoksesta, yksinäisyydestä - ja nälästä. (IMDb)

"Veren vangit" (1994) on Anne Ricen samannimiseen romaaniin perustuva elokuva, joka sai ensi-iltansa 1994. Anne Rice käsikirjoitti itse elokuvan ja sen ohjasi Neil Jordan. Elokuvan pääosissa esiintyivät Brad Pitt, Tom Cruise, Kirsten Dunst ja Antonio Banderas. (Wikipedia)

     *      *     *

TÄNÄÄN AVA:LTA KLO 21:00

     *      *     *

Niin kuin esim. Markku Soikkeli arviossaan toteaa, elokuva on kiinnostava vampyyritarina, jolla on yhtymäkohtia moniin tuttuihiin tarinoihin ja myytteihin kuten Bram Strokerin "Draculaan". Toisin kuin alkuperäisessä Anne Ricen teoksen käsikirjoituksessa tässä viitataan selvästi "Raamattuun" ja Lestat de Lioncourtista (Tom Cruise) tehdään jonkinlainen Kristus-hahmo.

     *      *     *

Fantasian varjolla katsojien silmien edessä ravistellaan mm. seksuaalisuuteen ja väkivaltaan liittyviä käsityksiä ja tabuja. Lestatin ja Louis de Pointe du Lacin (Brad Pitt) suhde kuten myös muiden vampyyrimiesten suhde on avoimen homoeroottinen ilman että suurin osa katsojista todennäköisesti edes kiinnittää siihen mitään erityistä huomiota. Onhan kyse vain vampyyreistä.

Myös Lestatin ja Lousin suhde nuoreen noin 10-vuotiaaseen tyttöön  Claudiaan (Kirsten Dunst) on selvästi seksuaalinen, minkä mm. vanhin elossa oleva vampyyri Armand (Antonio Banderas) huomaa ja mistä hän ohimennen mainitsee Louisille, joka vähättelee suhdettaan tyttöön.

Louisin ja Claudian suhde on kuitenkin poikkeuksellisen tiivis, tiiviimpi kuin mitä on ihmisten välinen parisuhde, ja he ovat lopulta yhdessä vuosikymmeniä sen jälkeen, kun ovat päässeet eroon suhdettaan häiritsevästä Lestatista. Mutta koska he ovat vampyyreitä, Claudiasta ei tule koskaan naista vaan hän on ikuinen pieni tyttö myös mieleltään, mistä hän on katkera ja kateellinen niin kuolevaisille kuin hänet vampyyriksi tehneille miehille.

Mieleen tulee vääjäämättä toinen vastaavanlainen pari valkokankaalta eli tietysti Charlie Chaplin ja Lita Grey "Kultakuumeessa" (1925), ja heillähän oli myös oikeassa elämässä seksisuhde.

     *      *     *

Väkivallan kuvaus elokuvan ilmestymisen jälkeen kiinnitti kriitikoiden huomioita, sillä se oli varsin realistista ja tunteita ravistelevaa siksi, että Louis oli mieleltään ihmismäinen vampyyri, jonka oli vaikea tappaa ihmisiä.

Kun Louis tapasi kadulla kulkiessaan sattumalta juuri orvoksi jääneen Claudian, hän vihdoin rohkaistui ja päätti ottaa tytön ensimmäiseksi uhrikseen. Lestat näki tilanteen ja tajusi, että Louis oli ihastunut tyttöön - ja antoi tytölle uuden elämän vampyyrinä. Samalla Lestat sitoi Louisin yhä tiiviimmin itseensä ja teki itsestään sekä Louisista ja Claudiasta kolmikon, joka lopullisesti ratkaisi mm. Louisin väkivaltaan liittyvän ongelman.

Kun vampyyrimiehillä oli nyt Claudia vastuullaan, heidän tuli hankkia säännöllisesti ravintoa, ei vain itselleen vaan myös tytölle. Ja itse asiassa Claudilla ei ollut tappamisen suhteen samanlaisia estoja kuin Louisilla tai edes Estatilla. Elämä Claudian ansiosta alkoi suju juoheasti ja Claudia esim. nukkui öitään Louisin kanssa tämän arkussa (ainakin siihen asti kunnes sai oman nukkumapaikan).

     *      *     *

Mitä pidemmälle elokuva etenee, syntyy vaikutelma, että tarinalla on yhtymäkohtia myös Mary Shelleyn romaaniin "Viimeinen ihminen".  Ennen kuin Louis palaa Euroopasta takaisin USA:an, josta hän lähti liikkeelle, hän oli Claudian ja muiden vampyyrien kuoleman jälkeen viimeinen (tiedossa oleva) elossa oleva vampyyri.

Louis tavalla tai toisella vaikutti siihen, että hänen kohtaamansa muut vampyyrit joko kuolivat tai halusivat kuolla - mitä se sitten vampyyrien kohdalla tarkoittikaan...

Tilanne kuitenkin muuttui Louisin palattua USA:an, sillä hän tajusi erään kerran kulkiessaan Saint Louisin katuja, että läheisellä hautausmaalla oli toinen vampyyri, eikä se tietysti voinut olla kukaan muu kuin Lestat. Hän ei siis ollut sittenkään vielä kuollut, vaikka Louis ja Claudia olivat vuosikymmeniä aiemmin upottaneet hänet suohon.

Elokuva päättyy tietyllä tavalla ratkaisemattomaan tilanteeseen. Kehyskertomuksena oli ollut, miten Louis oli kertonut toimittajalle elämäntarinansa ja kuvitellut, että hänestä ja hänen elämästään oli tullut myös tässä mielessä kuolematon.

Ironista on, että kun toimittaja haastattelun jälkeen lähti ajamaan autolla, Lestat oli piiloutunut auton takapenkille, tappaa miehen ja hävittää haastattelunauhat, mikä oli Lestatin kosto Louisille siitä, että tämä oli yrittänyt tuhota hänet.

     *      *     *

Vampyyritarinat panevat mietityttämään, mihin kaikkeen ne voivat lopulta liittyä - ja miten vanhoja nämä tarinat loppujen lopuksi ovat. Varmaa on että ne ovat yksiä vanhimpia tunnettuja kansantarinoita, ja ne ovat lähtöisin samoilta alueilta, joilla nykyihminen (Homo Sapiens) kohtasi toisen ihmislajin (Homo Neanderthalis).

Neil Jordanin "Veren vangit" (1994) tuo mieleen ajatuksen siitä, josko vampyyritarinat pohjimmiltaan ovatkin kertomus todellisesta tilanteesta, joka oli ollut ehkä tuhansien vuosien ajan esimerkiksi Itä-Euroopassa.

Lopulta viimeiset neandertalin ihmiset sitten vain hävisivät... Sen toisen lajin edustajat halusivat ehkä nähdä heidät juuri jonkinlaisina vampyyreinä siksi, että heidän riitteihinsä oli kuulunut symbolinen ihmislihan syönti tms. Tai kenties he eivät yksinkertaisesti tehneet eroa (kuolleen) lihan ja lihan välille niin kuin nykyihmiset.

Kauhutarinoiden kertominen toisista ja niiden-toisten demonisointi myös oikeutti niiden-toisten tappamisen ilman mitään syytä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti