perjantai 21. marraskuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 374: "Kansainvälisyyttä ja kansainvälisyyttä - taiteessa"

Tämäniltainen Yle Teeman elokuva  "Maon viimeinen tanssija" (2010), jota en ole vielä nähnyt, palauttaa katsojien mieleen Kylmän sodan ajan, jolloin niin Kiina kuin Venäjä eivät vielä liputtaneet markkinatalouden puolesta. Tällä hetkellä kummatkin ovat maailmanmittakaavassa merkittäviä taloudellisia mahteja, vaikka Venäjän alamäki onkin tällä hetkellä syvä.

Kiina oli suljetuimmillaan 1960-luvun ns. Kulttuurivallankumouksen aikana, jolloin Kiinan stalkkarit olivat niskan päällä (myös Suomessa), ja heille ei edes puhemies Mao Zedong voinut juuri mitään, vaikka toisinaan heidän tuestaan hyötyikin.

Nuoret älypäät kiertelivät pitkin Kiinan maaseutua, ja valitsivat lahjakkuuksia koulutettavaksi, samalla kun he nöyryyttivät vanhan kaartin kommunisteja (Suomessa ns. enemmistökommunistit ja sosialistit ym. olivat vanhaa kaartia) ja panivat heitä uudelleenkoulutusleireille ym.

Sitten poliittiset suhdanteet muuttuivat, ja alkoi ennen muuta kulttuurivaihto idän ja lännen välillä. Eri alojen taiteilijat olivat vaihdossa mukana, ja saivat osaamiselleen laajaa huomiota.

     *     *     *

Tämän päivän Suomessa taide vientituotteena on yhä kuumempi peruna. Taloudellisessa kurimuksessa rämpivän Suomen poliitikot ja taiteilijat itse näkevät monia mahdollisuuksia kulttuuriviennissä ja -vaihdossa.

Taide ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan businesta, missä on pieni ajatuksellinen ongelma. Toisaalta esimerkiksi heavy rock ja ennen muuta Nightwish on menestynyt hyvin maailmalla ja esimerkiksi kaunokirjallisuudella kenties menee lähitulevaisuudessa yhä paremmin, missä Sofi Oksanen on ollut yhtenä tiennäyttäjänä.

Maailmalla viime vuosina menestynyt kuvataiteilija Tuomas A. Laitinen oli viime tiistaina Radio Helsingin vieraana, jossa hän yhdessä Henri Pulkkisen ja Marko Karvisen kanssa keskusteli Suomen taiteen viennistä, mihin Laitisella oli oma individualistinen eli hänen oma näkökulmansa. Mitään kovin yleistä keskustelussa ei pystytty nostamaan esiin. Jokainen tänä päivänä taablaa tavallaan, vaikka esimerkiksi juuri tällä hetkellä joukko suomalaisia kuvataiteilijoita on näyttävästi esillä Saksassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti