keskiviikko 26. marraskuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 377: "Joskus jotkut asiat ovat..."

Joskus jotkut asiat ovat ja tuntuvat vaikeilta, vaikka ei tarvitsisi kuin kätensä nostaa ja tehdä se, mitä on tekemässä.

Olen kaksi viikkoa pyöritellyt pöydälläni Draamakasvatuksen ensimmäistä esseetä, ja välillä siirrellyt sitä tieltä pois, kun olen tehnyt työpöydällä jotain muuta.

Muutaman kerran olen ottanut valmiin tai valmiiksi olettamani tekstin käsiini, pyöritellyt sitä käsissäni ja pannut sen sitten takaisin sinne mistä otin.

Kuluneen viikon aikana luin pilkkuja viilaten tausta-aineiston uudelleen läpi, ja hieman muutakin. Ja sama rituaali toistui uudestaan. Otin valmiin esseen käsiini, pyörittelin sitä käsissäni ja panin sitten takaisin paperipinon päälle vilkaisematta lausettakaan.

Lopulta tänään otin paperinipun käteeni ja pakotin itseni lukemaan esseen läpi. Ensin silmäilin sitä puolihuolimattomasti kuin vierasta tekstiä. Sitten luin se yksityiskohtaisesti läpi - ja tein vain pari pientä korjausta. Yhden virheen löysin.

Vihdoin illalla panin tekstin sähköpostiin - ja sain sen pois käsistäni. Enempää en voinut asiaa vitkuttaa. Muuten se olisi kai vieläkin pöydällä kaikkien rästitekemisten joukossa, mitä riittää...

     *     *     *

Tällaisissa tilanteissa yleensä ohitan sen, mistä oikein on kyse - mitä pelkään. Jotain ihan selvästi pelkään tai en uskalla tehdä.

Pahin pelko varmasti on siinä, että päättelyni osoittautuu aivan ala-arvoiseksi. Sellaistakin tapahtuu - ja tapahtui tätäkin esseetä tehdessä. Itse asiassa aloitin varmaan puoli tusinaa kertaa koko homman uudelleen ennen kuin olin tyytyväinen siihen, mitä olin tehnyt.

Siitä huolimatta, ristiriitaisesti päällimmäiseksi kokemukseksi jäi epäilys omaa tekemistä kohtaan...

Vuosien varrella olen kirjoittanut tusinan verran hyvin tarkkaan pohdittuja 'artikkeleita', jotka olen lopulta heittänyt pois, repinyt, tuhonnut, kun samanlainen epäilys on ollut päällä. Tilanteessa jossa nyt olin, kun oma teksti tuli luovuttaa pois, tätä patenttiratkaisua ei kuitenkaan voinut tietysti käyttää.

En tiedä oliko se sääli vai mitä ... Varmaa on kuitenkin, että jos nyt aloittaisin kirjoittamisen uudelleen, essee olisi hyvin erilainen ja toisesta näkökulmasta kirjoitettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti